– Tämä oli kerhotila. Esimerkiksi keittiö oli tosi pieni, Timo kertoo lähtökohdista.
Vuonna 2016 pääkaupunkiseudulta Uuteenkaupunkiin muuttanut pariskunta on remontoinut taloa hiljalleen.
– Heti alettiin töihin. Pesutila tehtiin ensin, Suvi muistelee.
– Ei vaan kampaamo oli eka, Timo korjaa.
– Niin olikin. Se oli jo puolen vuoden päästä olemassa, Suvi muistaa.
Suvi pyörittää kampaamoa rakennuksen sivuosassa, josta pääsee kätevästi asuintiloihin.
Yliselläkadulla sijaitseva rakennus on valmistunut vuonna 1890, mutta eteisosa on laajennettu myöhemmin.
– Ei mitään hajua milloin, Timo naurahtaa.
Vuoden 1907 papereita selviää, että aikoinaan talossa on ollut kolme sisäänkäyntiä ja yhdestä kuljettiin kotileipomoon. Muitakin kuulopuheita talon historiasta ja pihasta Määttäset ovat kuulleet, mutta ihan kaikkea he eivät usko.
Vapaaseurakunta sai talon lahjoituksena yksityiseltä henkilöltä. Lopulta heidän oli kuitenkin luovuttava paikasta.
– Talo olisi vaatinut isompaa remonttia ja talkooväki oli vähissä, Timo tietää.
Seinästä on paljastunut vanhoja hirsiä, jotka menevät hieman vinoon. On löytynyt myös vanhoja tapetteja sekä sanomalehtiä 1800-luvun puolivälistä.
Talo oli remontoitu aikoinaan seurakunnan kokoontumisia ja suuria ihmismääriä varten, joten lattialla on vielä osittain muovilattiaa. Suihkua talosta ei löytynyt, eikä saunaa.
– Täällä oli kaksi erillistä vessakoppia, Timo kertoo.
Kellarin puusaunassa on saunottu paljon. Ulos ei pääse suoraan vilvoittelemaan, mutta pukuhuoneessa voi muuten rentoutua.
– Sauna jäi edellisessä asunnossa viimeiseksi, niin ajattelin, että nyt pitää tehdä ensimmäiseksi. Eikä ollut muita pesutiloja, Timo sanoo.
Yläkerran parvi ja olohuone ovat vielä vaiheessa. Vessan ja saunan ohella keittiö ja makuuhuone ovat valmiina, vaikka jotain pieniä yksityiskohtia vielä uupuu.
Yksityiskohdat ovatkin tärkeitä. Vessassa on pääkalloja ja makuuhuoneen katossa kiiltävää pintaa.
– Timppa rakensi seinän sängyn taakse. Vielä haluaisin tähän puureunat ja pylväät. Toinen koirista on kova menemään työpäivän ajaksi sängyn alle, Suvi kertoo pariskunnan kahdesta schnoodlesta Pojusta ja Hukasta.
Keittiön ja makuuhuoneen seinät ovat persoonallisesti turkoosinsinisiä.
– Emme ole valkoisen ystäviä, Suvi naurahtaa.
Valkoisen sijaan on suosittu myös puun eri värejä sekä tummia sävyjä.
Suvi korostaa, että he eivät ole perinnerakentajia, joten ei ole pakko noudattaa sääntöjä, vaan voi tehdä oman mielensä mukaan. Määttäset ovat myös siitä mielissään, että vaikka talo sijaitsee suojellulla alueella, itse rakennus ei ole suojeltu.
– Raja menee tästä. Naapuritalo on jo suojeltu, Timo tietää.
Vanhaa materiaalia kuitenkin hyödynnetään sen verran, mitä vastaan tulee. Talosta löytyy esimerkiksi useita vanhoja ladon ovia, jotka olisivat muuten menneet kierrätykseen.
Alttarin vieressä komeilee harmoni vuosimallia 1904, mutta se ei ole edellisten omistajien jäljiltä, vaan hankittu kierrätyskeskuksesta.
– Vielä kun osaisi soittaa, Suvi naurahtaa.
Suvi haaveilee, että ullakon saisi asuttavaksi. Myös olohuoneen sisustukseen on ideoita, mutta ihan kaikkea ei voi toteuttaa.
– Ikkunoita on paljon. Olen haaveillut isosta sohvaryhmästä päätyyn, mutta sitten pitäisi tukkia ikkunoita.
1950–60-luvun ikkunat ovat kylmät ja muutenkin vanhalle talolle tyypillisesti ulkoilma vaikuttaa sisälämpötilaan.
– On kylmä. Ja kesällä kuuma, Suvi ja Timo toteavat.
Talon historia ei ole kaikilta osin asukkaiden tiedossa, vaikka remonttia tehdessä on huomattu esimerkiksi, että talossa on ollut useampi tulisija.
– On ollut neljä piippua, mutta nyt on vain yksi, Timo kertoo.
Pihalle he eivät ole tehneet suurempia mullistuksia, vaikka haaveita senkin suhteen on.
– Puita on kaadettu älyttömän paljon. Pihalla oli toistakymmentä isoa kuusta, joista moni oli huonossa kunnossa, Timo sanoo.
Timo kertoo, että tontilla on peräti 620 neliötä rakennusoikeutta.
– Pihalla on ollut iso piharakennus, mutta se on palanut pois, Suvi sanoo.
Pihan puolelle voisi Suvin puolesta tehdä parannuksia.
– Ulkokuisti, iso veranta, Suvi haaveilee.
– Ei ole mahdollista, Timo kuittaa.
Remonttikohteessa asuminen on Suville ja Timolle lähes elämäntapa.
– Koko ajan, 20 vuotta. Tämä on jo kolmas kohde, Timo sanoo.
Samaan aikaan hän remontoi myös Uuteenkaupunkiin muuttaneiden vanhempiensa kotia, joten on helppo ymmärtää, miksi asioita valmistuu pikku hiljaa. Ulkopuolisia rakentajia he eivät ole käyttäneet.
Edellinen asunto pääkaupunkiseudulla oli 1930-luvulla rakennettu omakotitalo, jota he remontoivat.
– Kun se valmistui, muutettiin tähän, Suvi sanoo.
– Eikä se ihan ollut edes valmis, koneasentajana työskentelevä Timo naurahtaa.
Määttäset tietävät, että heidän tyylinsä ei välttämättä ole kaikkien mieleen, mutta tarkoitus onkin asua asunnossa, jonka kokee omakseen.
– Voi olla, että tällaiselle on vaikea löytää ostajaa, jos joskus haluaa myydä, mutta toisaalta se edellinenkin meni heti kaupaksi, Suvi muistuttaa.
