Näin myös Kasarminlahdella, jossa Uudenkaupungin seudun ympäristöyhdistys pitää säännöllistä lintujen talviruokintaa lintujen parhaaksi sekä myös alueella liikkuvien iloksi.
– Lintuja varten on yksi iso siemenautomaatti, välillä toinenkin sekä talipötkö-talipallotelineet. Joskus ihraakin, ruokintaa yhdistyksen puolesta pitävä Arto Lehtinen esittelee.
Hänen mukaansa linnuille pitää tarjota mausteetonta ja suolatonta ruokaa sekä monipuolisesti siementä, kauraakin. Nykyiset talipötköt ovat hyviä ja ihra kiinnostaa tikkojakin, valkoselkätikkakin voi tulla ruokailulle.
– Paikka pitää katsoa niin, että tarjolla on myös suojapuita mahdollisten petolintujen varalta. Se on syytä pitää puhtaana, mahdollisten ulosteidenkin osalta, Arto opastaa.
Talvi on ollut leuto ja vähäluminen. Arto kertoo kuitenkin tänäkin talvena laskeneensa Kasarminlahden ruokinnalta jo 22 eri lintulajia. Juuri nyt päivittäiset lajit ovat tali- ja sinitiainen, keltasirkku, viherpeippo, vihervarpunen, mustarastas, käpytikka, närhi, harakka sekä varis. Myös veikeitä ja eloisia pyrstötiaisia on ruokinnalla vieraillut. Tiklejä, punatulkkuja, hömötiaisia ja pikkuvarpusiakin. Viereisellä golfkentällä kottaraisia, rastaita ja tilhiäkin.
– Kun paikalla käy on myös mukava tutustua muihin liikkujiin ja linnuista kiinnostuneisiin. Saa kuulla kuulumisia luonnosta ja linnuista ja kertoilla niistä itsekin. Jotkut tuovat ruokaakin linnuille ja pönttöjäkin on luvattu tehdä ja tuoda paikalle lisää, Arto kertoo.
Kasarminlahdella toki kannattaa retkeillä muinakin vuodenaikoina. Arto kertoo retkeilleensä siellä jo 1960-luvulta alkaen ja havainneensa siellä viime vuonna 120 eri lintulajia.
Iloa saa myös ruokinnasta vaikka kotipihalla sekä pääsemisestä siten osaksi rikasta luonnonelämää.
Myös ympäristöyhdistyksen puheenjohtajalla Antti Karlinilla on ruokinta pihallaan Sundholmassa.
– Yli 30 vuotta olen sitä jo pitänyt. Talipalloja, auringonkukan siemeniä, kauraa sekä rasvapötköjä. Ilman kauraa ei tule keltasirkkuja, Antti sanoo.
Vakinaisten lintuvieraiden ohella ruokinnalla saattaa käydä muitakin. Antti kertoo, että ennen joulua nuori susi oli napannut alhaalla roikkuvan rasvapötkön, vain jäljet jäivät lumeen todistukseksi. Myös varpuspöllö päivystää talon liepeillä.
Anne Salo kertoo hänkin ruokkineensa talvella lintuja kotipihallaan Ruissaaressa jo kolmekymmentä vuotta.
– Minulla on kaksi ruokintapaikkaa. Torpan vieressä kuorittua auringonkukkaa, ihraa, pähkinää ja talipötköjä. Kauempana tontilla viljaruokinta, jossa käy myös muita ruokavieraita. Kuten hirviä, peuroja, kauriita, kettuja, mäyriä, rusakoita, oravia, lumikoita, kontiaisia sekä hiiriä ja myyriä, hän kertoo.
Vuosien varrella talvinen lintulajisto on Annenkin pihalla muuttunut. Esimerkiksi hömötiaista ei ole näkynyt enää vuosiin, lähistöllä suoritettujen metsänhakkuidenkin takia. Uudeksi talvivieraaksi on tullut hiirihaukka.
Lintuja ruokitaan nyt talvella ehkä aiempaa vähemmän. Leudot talvet ovat kuitenkin mahdollistaneet linnuille paremmat olosuhteet.
Joissakin paikoissa ruokkiminen on ollut syytä kieltää, koska se on tuonut mukanaan epätoivottuja ruokavieraita kuten rottia.
Esille on nostettu myös mahdollinen vieraskasvilajien leviäminen siementen mukana.
Talvisella lintujen ruokinnalla on kuitenkin pitkät perinteet maassamme ja tulee varmaan edelleen olemaan.
Teksti: Rauno Laine, kuvat: Arto Lehtinen
