Alisenkadun ja Rauhankadun kulmatontille, Ölkys-nimisen korttelin neljännelle tontille rakennutti vuonna 1855 riehuneen kaupunkipalon jälkeen kotinsa hopea- ja kultaseppämestari Erik Leander Holm . Rakennuspiirustukset tontille hyväksyttiin marraskuussa 1856, mutta talot tontille valmistuivat siten, että tontille on muutettu vuonna 1858.
Tontin omistaja oli tunnettu ja arvostettu hopea- ja kultaseppämestari Erik Holm. Hän asui puolisonsa Anna Lovisan kanssa tässä talossa kuolemaansa 1881 saakka, Anna-leski menehtyi 1890. Tontin rakennuksissa asui kuitenkin koko Holmien omistusajan myös useita vuokralaisia, muun muassa konsuli Carl Ljungin perhe.
Käsityöläismestarin luona asui myös monia kisällejä tai oppipoikia, muun muassa vuosina 1870–1874 laitilalaissyntyinen Gustaf Lindell . Annalla ja Erikillä ei ollut lapsia ja heidän omaisuutensa siirtyikin testamentilla Uudenkaupungin lastenkodin rahaston hyväksi.
Erik Leander Holm (1817–1881) on yksi tunnetuimmista 1800-luvun uusikaupunkilaisista hopea- ja kultasepistä. Hän oli syntynyt Pohjan pitäjässä vuonna 1817.
Holm valmistui viidessä vuodessa oppipojasta kisälliksi helsinkiläisen kultasepän opissa, suoritti vuonna 1842 mestarintutkinnon turkulaiselle kultasepälle ja muutti samana vuonna harjoittamaan ammattiaan Uuteenkaupunkiin. Puoliso Anna oli kotoisin Porvoosta.
Holmin kultasepänliike oli melko suuri, 1850-luvulla hänellä oli työssä kaksi kisälliä ja kahdesta kolmeen oppipoikaa. Holmin talosta tiedetään, että siinä oli kauppapuoti, jonka ovi oli torille (nykyiselle Rauhankadulle), puotihuoneen takana oli kultasepänverstas, sen takana asuinhuoneet. Kisälli ja oppipojat yöpyivät verstaassa, kaikki samassa sängyssä.
Holmit olivat ruotsinkielisiä ja suhteet oppipoikiin olivat Gustaf Lindellin muistelmien mukaan etäiset ja viralliset. Oppipoikien tärkeä työ oli päivittäinen verstaan lattioiden lakaiseminen, tämä siitä syystä, ettei arvokas hopea- tai kultamateriaali menisi hukkaan. Kerran viikossa pestiin myös verstaan ikkunat, koska hyvä valo oli työssä tärkeää.
Ensimmäisen vuoden ajan saattoi oppilaan tehtävänä verstaassa olla pelkästään taottujen lusikoiden ja muiden esineiden kiillottaminen hohkakivellä ja hiilellä. Sen jälkeen oppipoika saattoi päästä mestarin pöydän ääreen. Erik Holmilla oli pöytä, jossa oli neljä työskentelypaikkaa, yksi mestarille itselleen, yksi kisällille ja kaksi oppipojille. Oppipoikien tehtävänä oli huolehtia myös talon töistä, katujen lakaisusta, maitotingin hakemisesta tai isäntäväen vieraiden kestitsemisestä.
Erik Holm valmisti mestarina kulta- ja hopeaesineitä vuosien 1842–1881 välisenä aikana, kulta- ja hopeaesineitä on säilynyt niin museoissa kuin yksityiskokoelmissakin.
Leskirouva Anna Holmin kuoltua talon omistajaksi tuli vuonna 1894 uusikaupunkilainen kauppalaivuri ja monitoimimies Isak Reinhold Isaksson . Hän ei kuitenkaan itse asunut tässä talossa, vaan siinä asui seuraavina vuosina vuokralaisia. Yhdestä vuokralaisesta tulikin talon seuraava omistaja.
Uudenkaupungin Sanomat ja kirjapaino muutti tähän Isakssonin taloon vuokralle vuonna 1897 ja lehtiyhtiö osti talon omistukseensa vuonna 1908. Jo Isaksson piti rakennuksessa paperikauppaa, sen jälkeen David Jussilan paperikauppa oli rakennuksessa ja vuodesta 1919 alkaen Uudenkaupungin Sanomalehtipainon oma kirjakauppa.
Vanha puutalo purettiin vuonna 1966 ja paikalle valmistui Asunto Oy Lehtikulman nelikerroksinen asuin- ja liikerakennus, joka siinä vieläkin sijaitsee.
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia, taloja tai henkilöitä niillä.
Tässä kirjoituksessa käsitellään tonttia Rauhankadun ja Alisenkadun kulmassa, jossa sijaitsi aikanaan kultaseppä Erik Holmin talo.
Nyt katujen kulmassa on asuin- ja liikerakennus, jossa katutasossa ovat mm. Askondin kahvila ja LähiTapiolan toimipisteet.
Kustaa Hiekan koti ja oppipoikapaikka
Yksi Erik Holmin oppipojista oli laitilalaissyntyinen Gustaf Lindell (1855–1937), joka myöhemmin muutti nimensä meidän paremmin tuntemaksi Kustaa Hiekaksi. Itse asiassa Gustaf pestautui oppipojaksi nimellä Gustaf Wilhelmsson.
Hänen mukaansa mestari Holm oli ryhtynyt käyttämään hänestä sitä nimitystä, koska Gustafin isän nimi oli Wilhelm. Gustafin muistelmien mukaan hän halusi oikean sukunimen, ruotsinkielisen, ja valitsi uuden sukunimensä Uudessakaupungissa säännöllisesti liikennöineen matkustajalaiva Ahkeran Lindell-nimiseltä kapteenilta.
Gustaf pääsi 15-vuotiaana, vuonna 1870 kultasepän oppiin Uuteenkaupunkiin Erik Leander Holmille. Oppipojasta kisälliksi hän valmistui neljässä ja puolessa vuodessa. Tuon ajan hän myös asui Holmin talossa, kuten usein käsityöläistalouksissa oli tapana.
Kisällinkirjansa hän sai Uudenkaupungin Käsityöläisyhdistykseltä 31.5.1875. Kultasepän kisällinnäytteenä hän valmisti kultaisen ruusukuvioisen rintakorun.
Myöhemmin nimensä Kustaa Hiekaksi muuttanut nuori mies jatkoi kultasepän kisällinä muun muassa Turussa, Helsingissä, Viipurissa, Pietarissa ja Tampereella. Mestarinäytteenä hän valmisti rannerenkaan, jonka hän esitti turkulaiselle kultaseppämestari Pettersonille.
Mestarikirjan Kustaa Hiekka sai kahdeksan vuoden kuluttua siitä, kun hän oli tullut Uuteenkaupunkiin Holmille oppipojaksi, lokakuussa 1878. Kustaa Hiekalla oli oma kultasepänliike Tampereella, hän avioitui, mutta lapsia ei perheeseen tullut.
Vuonna 1898 Hiekka perusti Suomen Kultaseppä Oy:n ja nyt ensimmäistä kertaa Suomessa valmistettiin kulta- ja hopeaesineitä teollismaisesti. Kustaa Hiekka oli jo nuoresta lähtien ollut kiinnostunut muun muassa taiteesta ja kansatieteestä. Varallisuuden kasvaessa hän päätti perustaa oman museon Tampereelle.
Hiekka rakennutti yksityistä museota varten vuonna 1928 valmistuneen kivitalon, jossa hän myös asui kuolemaansa 1937 saakka. Kustaa Hiekan nimi on meille tuttu Laitilasta, sillä hän lahjoitti varat syntymäkuntansa kirjaston rakentamiseksi. Kustaa Hiekan lukutupa oli valmistuessaan 1937 Suomen ensimmäinen maalaiskuntaan rakennettu kirjastotalo.
Kustaa Hiekan oppipojan muistelmat on poimittu kirjasta: Kustaa Hiekka, Kultaseppä, teollisuusneuvos, lahjoittaja 1855–1937.
Mari Jalava
