– Tämähän on nyt jo ihan eri paikka, Valonian projektityöntekijä Sanna Kivimäki tuumii katsoessaan avarampaa ja valoisampaa lehtoa.
Tehtyihin toimenpiteisiin olivat tutustumassa Kivimäen lisäksi Valonian ympäristöasiantuntija Katariina Yli-Heikkilä , Uudenkaupungin kaupunginpuutarhuri Saija Peltola ja hoitotoimien toteutuksesta vastannut Joonas Pohjola Pohjolan Metsä- ja Arboristipalveluista.
Toimenpiteissä keskityttiin erityisesti kuusten poistoon, jotta valoa ja lämpöä tarvitseva lehtolajisto saisi paremman elinympäristön.
– Esimerkiksi tervaleppää on kaulattu, jotta se kuolee pystyyn ja lahoaa. Lahopuiden määriä lisäämällä turvataan lahopuulla elävien lajien elinolosuhteet, Kivimäki kertoo.
Hoitotoimet olivat osa ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmaa ja toteutettiin Varsinais-Suomen Helmikunnat 3 -hankkeessa. Alueelle oli laadittu hoitosuunnitelma vuonna 2024.
Noin seitsemän hehtaarin alueelta poistettiin arviolta 200–300 kuusta, sekä suurempia puita että pieniä taimia. Metsään jäi myös tarkoituksella osa kaadettujen kuusien rungoista lahopuun muodostumiseksi.
– Oksat on viety pois, sillä ne happamoittavat maaperää, Kivimäki selventää.
Työt tehtiin suurelta osin käsityönä, maaston herkkyyden vuoksi, eikä merkittäviä maastovaurioita syntynyt.
– Tällainen maasto on haastava ja herkkä, joten isoja koneita ei voi käyttää. Tämä oli pitkälti käsityötä, Pohjola kertoo.
Lintujen pesimäaika huomioitiin töiden ajoituksessa, ja työt valmistuivat ennen pesintäkauden alkua. Tarvittaessa niitä olisi voitu jatkaa uudelleen syksyllä. Vaikka hankkeen tiimoilta alueella ei ole erillistä seurantaa, vastaavia hoitotoimia tehtiin viereisellä alueella noin 15 vuotta sitten. Lyhyet hoitovälit ovat suotuisia, sillä nuorten kuusten poistaminen on helpompaa kuin isojen puiden käsittely.
Sanni Artiola
