Kalantilaisen Ilkka Lehtosen sininen Ford Taunus Coupe kääntää päitä varmasti joka puolella, missä hän päättääkin ajella. Ainutlaatuinen ulkokuori on ite-taiteilija Lehtosen käsialaa, ja hän on kirjaimellisesti päästänyt luovuutensa valloilleen.
Auton pohjamaaliin on tehty kuvioina Suomen leijonaa sekä moottoripyörän rataksia. Keulan puskurin kulmia koristavat kanisterit ketjuilla korostettuna. Todellinen erikoisuus löytyy auton sisältä, sillä etu- ja takapenkkien sekä ovien verhoilu on tehty farkuista.
Mutta mikä on tämän vuosimallin 1974 Taunuksen tarina? Lehtonen kertoo tarun ulottuvan lähes 20 vuoden taakse.
– Minulla oli ennen samanmallinen auto, mutta jouduin onnettomasti yhteen kolariin. Apukuskin ovi tuli 40 senttiä sisään. Hölmöyksissä kuitenkin hävitin sen, vaikka olisi pitänyt säilyttää, Lehtonen kertaa.
Naantalista Lehtonen bongasi vastaavanlaisen auton ja osti sen. Automalli oli selkeästi mieluinen.
– Vanha aina kiehtoo omaa silmää. Kun näkee sellaisia autoja, sillä on selkeä parantava vaikutus mielelle, hän toteaa.
Lehtonen on pienestä pitäen tykännyt puuhailla käsillään erilaisia töitä tuunauksista korjauksiin. Autojen parissa hän muistaa häärineensä 15-vuotiaasta lähtien.
Kysyttäessä, miksi Lehtonen on aikoinaan päättänyt muotoilla autosta eräänlaisen taideteoksen, hän ei osaa antaa tarkkaa syytää inspiraatiolle. Näin vain kävi.
– Esimerkiksi näistä ketjuista mietin heti, että voisivat sopia hyvin kylkilistoiksi. Minulla oli joskus lava-auto ja siihen laitoin myös vastaavat, Lehtonen kertoo.
Auton farkkusisustus puolestaan lähti Suomen 100-vuotisjuhlavuoden innoittamana. Farkuilla, kun on iät ja ajat tehty töitä Lehtosen mukaan, se sopi hyvin itsenäisyyden juhlimiseen.
Penkkien verhoilu selkänojasta istuimeen on puhdasta farkkua, kuten myös takapenkki.
– Ovien sisäverhoilussa farkkujen taskut sopivat hyvin työkalujen säilytyspaikaksi, Lehtonen esittelee.
Ei ole ihme, jos ohikulkijat tulevat kyselemään Lehtoselta eriskummallisen näköisen auton tarinaa. Kaikki kohtaamiset ovat ihmisten kanssa olleet positiivissävyisiä.
Paikallisten, mutta myös ulkomaalaisturistien kohtaamiset, jäävät parhaiten mieleen.
– Yksikin urainalainen pariskunta peukuttivat, kun näkivät tämän. Ranskalaiset ja yksi meksikolaistaustainen henkilö on joskus tullut juttelemaan, hän muistelee.
Myös virkavaltaa on jäänyt kiinnostamaan Lehtosen auto. Todettakoon se, että vaikka autoa on stailattu monenlaisilla esineillä, kaikki ovat liikenteessä laillisia.
– Poliisikin kerran pysäytti ja totesin vain hänelle, että vähän huumoria ja iloa kylmään maailmaan. Hymyssä suin he lähtivät sitten kai Turkuun, Lehtonen mainitsee.
Taunuksella Lehtosen on tarkoitus ajella aina, kun ehtii. Muitakin autoja löytyy tallista ja niiden parissa menee myös aikaa erilaisiin korjaustöihin. Ympärivuotisessa ajossa Taunus ei kuitenkaan ole.
– Ihan ei into riitä siihen, että talvisin ajelisi. Aikaisemmalla Taunuksella ajoin, mutta silloin polttoaine oli myös edullisempaa, hän huomauttaa.
Autossa on paljon vielä alkuperäisosia, vaikka Lehtonen joka vuosi tekee autolle pientä hienosäätöä. Tärkein asia Taunuksessa on Lehtoselle, että se piristää omaa silmää.
Vielä kuitenkin löytyy autosta paikkoja, joita voisi tuunata tulevaisuudessa.
– Sivupelit pitäisi vielä tehdä paremmaksi, Lehtonen suunnittelee.
Onko sinulla menopeli, jolla on tarina? Tunnetko jonkun, jonka kulkupeli saattaisi kiinnostaa muitakin? Kulkupelin ei tarvitse olla auto, vaan se voi olla myös vene, polkupyörä, moottoripyörä, mopoauto, mönkijä tai mikä muu menopeli tahansa. Ilmianna itsesi tai ystäväsi toimitukselle osoitteeseen toimitus@uudenkaupunginsanomat.fi.
