Kalantilainen 18-vuotias Hugo Pirppu työskentelee Uudenkaupungin seurakunnalla kesän ajan. Hän toimii kesäisäntänä Haukharjan leirikeskuksessa.
– Työhöni kuuluu Haukharjassa lastenleireillä ja leiripäivillä muun muassa saunan lämmittämistä ja huolehtimista, että asiat sujuvat.
Pirpun mukaan keskeisin osa hänen työtään ovat kesän rippileirit.
– Niillä työnkuvaani kuuluu esimerkiksi tontin ylläpito, saunojen lämmitys ja uimavalvonta, sekä yövalvominen, eli vahtiminen, etteivät leiriläiset karkaa, eikä ulkopuolisia tule paikalle.
Nuori kertoo päätyneen työhön yllättäen isostaustansa johdosta.
– Tämä oli kaverini työpaikka, mutta hän estyi pääsemästä työhön tänä kesänä. Olin käytännössä seuraavana varasijalla.
Pirppu kertoo seuranneensa kesäisännän työtä myös aikaisempina vuosina.
– Olen ollut isosena monta vuotta ja tutustunut sitä kautta aiempaan kesäisäntään ja tämän työhön. Siksi seurakunta osasi lähestyä minua.
Leirikeskuksessa työskentely on Pirpun mukaan aikatauluiltaan poikkeuksellinen kesätyö.
– Aloitin kesätyön jo helmikuussa, kun olin töissä hiihtolomariparilla. Myöhemmin keväällä oli muitakin satunnaisia pätkäduuneja. Kunnolla työt kuitenkin alkoivat kesäkuun alusta ja ne loppuvat elokuun puolivälissä.
Poikkeuksellista on myös työpäivien pituus.
– Kaikkien leirien aikana yövyn Haukharjassa, enkä poistu alueelta. Minulla on täällä oma huone, jossa säilytän koko kesän tavaroitani. Sänky on pedattuna koko kesän, Pirppu naurahtaa.
Pirppu kertoo olevansa leirikeskuksessa kuin kotonaan.
– Vietän leirikeskuksessa vähintään yhtä paljon, ellen enemmän aikaa kuin kotona. Kesäkuussa tuli lähes asuttua täällä.
Pirpun mukaan myös muut työn edut ovat kunnossa.
– Saan täyden ylläpidon ja viisi ateriaa päivässä. Minulla ei ole tarvettakaan poistua täältä.
Leirejä Pirpulle kertyy kesän aikana useita.
– Rippileirejä on kolme, lastenleirejä neljä ja muita leiripäiviä sen verran, etten pysy edes laskuissa, Pirppu toteaa.
Pirppu kertoo työn eroavan huomattavasti hänen aikaisemmista töistään.
– Olin kaksi vuotta töissä jäätelökioskilla ja vuoden Taidetalo Pilvilinnassa. Ne olivat aika perus asiakaspalvelutyötä.
Työ kesäisäntänä on fyysisempää ja itsenäisempää.
– Täällä olen itse vastuussa omista töistäni, eikä kukaan oikeastaan katso perääni. Töitä ei tarvitse tehdä aikaan x tai y, kunhan työt tulee vain tehtyä.
Pirpun mukaan mielenkiintoisinta työssä on erilaisten ihmisten kanssa toimiminen.
– Tässä pääsee työskentelemään monien ihmisten kanssa. Ei ainakaan kyllästy työympäristöön, kun työkaverit vaihtuvat vähintäänkin viikon välein, leirien vaihtuessa, Pirppu naurahtaa.
Työssä on myös haasteensa.
– Minulla on tosi hyvä unirytmi arjessa. Täällä yövahtina pitää valvoa todella pitkään ja herätä sitten myöhemmin. Minulle on haastavaa, että unirytmi menee ihan sekaisin. Leirikeskuksessa heitetään vitsiä siitä, että kun muut menevät nukkumaan, työpäiväni vasta alkaa.
Työn paras osuus on Pirpun mukaan Haukharjassa oleminen.
– Pidän leirikeskuksesta itsessään kovasti. Täällä on kotoisaa ja mieli lepää. Täällä on hyvä olla.
Myös hauskoja muistoja on ehtinyt jo syntyä kesän aikana.
– Olin lastenleirillä yövahtina, kun keskiyön jälkeen leiriohjaaja juoksi luokseni ja sanoi, että suntio soitti ja kertoi, että kaupungissa tarvitaan seurakunnan vesi-imuria.
Pirppu kertoo juosseensa keskellä yötä Haukharjan kellariin etsimään vesi-imuria.
– Löysin imurin ja roudasin sen pitkän matkaa tielle, josta se haettiin minulta keskellä yötä. Se oli erittäin koominen tilanne, joka jäi kyllä mieleen.
Pirppu kertoo nauttivansa työstä.
– Tämä oli täksi kesäksi ihan ykkösvaihtoehto. En olisi parempaa kesätyötä voinut toivoakaan.
Työ leirikeskuksessa on Pirpulle kesätyöuran huipennus.
– Tammikuussa lähden armeijaan ja ensi vuonna ei välttämättä ole aikaa ottaa kesätöitä, kun alkaa niin sanotusti oikea elämä. Tämä on kiva loppuhuipennus.
Helmi Rantanen
