Isokokoiset linnut ja niiden jätökset koetaan häiritsevinä. Kun esimerkiksi liikuntaryhmät ovat kokoontuneet nurmikolle, nurmikkoa ei ole voinut jätösten vuoksi käyttää jumppa-alustana.
Lintuasiantuntija Antti Karlin muistuttaa, että luonnonsuojelulain mukaan lintujen häirintä on kielletty. Jos esimerkiksi kaupunki haluaisi karkottaa linnut, karkotustoimiin pitäisi hakea Varsinais-Suomen Ely-keskukselta lupaa. Viime vuosina Ely ei ole myöntänyt uusia lupia valkoposkihanhien ampumiseen.
– Luvalle pitää olla myös kunnon perusteet. Vaikka lintuja olisi ollut enemmän, lupaa ei ole niin vain saanut.
Karlinin käsityksen mukaan valkoposkihanhien määrä Kaupunginlahden rannalla kasvoi kymmenisen vuotta sitten, mutta on viime vuosina pysynyt nykyisellä tasolla. Valkoposkihanhia on Uudessakaupungissa myös golfkentällä sekä Pietolanlahdella. Tasaiset nurmikot houkuttelevat lintuja. Ne eivät säiky edes ihmisiä.
– Poikasaikaan ne voivat sähistä ihmisille, muuten ne eivät piittaa.
Valkoposkihanhet viipyvät Uudessakaupungissa vielä jonkin aikaa. Karlin arvioi, että niiden muuttoon on vielä pari, kolme viikkoa, eli saman verran kuin lämpimät säät suosivat ulkojumppaajia.
– Itse ehdottaisin jonkinlaisia pelotteita. Niitä saa laittaa.
Joissakin paikoissa on kokeiltu karkottimena pöllö- tai joutsenhahmoja, mutta ne eivät ole oikein toimineet. Suomessa on palkattu jopa hanhenkarkottajia, jotka valvovat viljelyksiä kolmessa vuorossa. Hanhien karkottamisessa on kokeiltu myös drooneja.
– Ihmiset voisivat tanssia läpi yön rannalla, yötanssit toimisivat pelotteena, Karlin ehdottaa puoliksi leikillään.
Valkoposkihanhen metsästystä valmistellaan
Valkoposkihanhet ovat lisääntyneet nopeasti. Tähän vaikuttaa professori Toni Laaksosen mukaan se, että se rauhoitettiin Euroopassa 1970-luvun lopulla.
– Silloin lajin Venäjän arktisella alueella pesivän, Suomen ja Baltian läpi Pohjanmeren rannikolle muuttavan, populaation kanta oli enää vain muutama kymmenen tuhatta hanhea. Sen jälkeen populaatio on kasvanut yli miljoonaan lintuun.
1970-luvulta alkaen valkoposkihanhi on levittäytynyt pesimään myös Itämerelle. Niiden kanta ei ole enää viime vuosina Suomessa ollut voimakkaassa kasvussa.
– Niitä rajoittavat pedot ja taudit, eikä hyviä ruokailumaitakaan ole täällä rajattomasti. Virkistysalueilla on varmasti jokin merkitys, mutta tuskin niiden osalta tehdyillä toimenpiteillä on suurta vaikutusta lintujen kantaan.
Virkistysalueilla valkoposkihanhet aiheuttavat haittaa ja siksi niitä on yritetty karkottaa erilaisin keinoin.
Turun yliopisto on ollut Luonnonvarakeskuksen kanssa hankkeessa, jossa testattiin ”hanhipeltoja” Itä-Suomessa. Niistä on hyvä kokemus.
– Hanhet pystytään pitämään parhaiten poissa jostain, mikäli niille on niiden omalta kannalta parempi paikka tarjolla. Yksi mahdollisuus voisi olla järjestää erikseen hanhille kelpaavia ja sallittuja ruokailualueita samalla kun pidettäisiin niitä pois virkistysalueilta mahdollisen karkotuksen tai lentokyvyttömät poikueet ja sulkivat linnut pois pitävien aitojen avulla”, sillä ihmiset voivat ihmetellä, miten aita vaikuttaa lentävään lintuun.
Hanhipelloista hyviä tuloksia
Valkoposkihanhet ovat lisääntyneet nopeasti. Tähän vaikuttaa professori Toni Laaksosen mukaan se, että se rauhoitettiin Euroopassa 1970-luvun lopulla.
– Silloin lajin Venäjän arktisella alueella pesivän, Suomen ja Baltian läpi Pohjanmeren rannikolle muuttavan, populaation kanta oli enää vain muutama kymmenen tuhatta hanhea. Sen jälkeen populaatio on kasvanut yli miljoonaan lintuun.
1970-luvulta alkaen valkoposkihanhi on levittäytynyt pesimään myös Itämerelle. Niiden kanta ei ole enää viime vuosina Suomessa ollut voimakkaassa kasvussa.
– Niitä rajoittavat pedot ja taudit, eikä hyviä ruokailumaitakaan ole täällä rajattomasti. Virkistysalueilla on varmasti jokin merkitys, mutta tuskin niiden osalta tehdyillä toimenpiteillä on suurta vaikutusta lintujen kantaan.
Virkistysalueilla valkoposkihanhet aiheuttavat haittaa ja siksi niitä on yritetty karkottaa erilaisin keinoin.
Turun yliopisto on ollut Luonnonvarakeskuksen kanssa hankkeessa, jossa testattiin ”hanhipeltoja” Itä-Suomessa. Niistä on hyvä kokemus.
– Hanhet pystytään pitämään parhaiten poissa jostain, mikäli niille on niiden omalta kannalta parempi paikka tarjolla. Yksi mahdollisuus voisi olla järjestää erikseen hanhille kelpaavia ja sallittuja ruokailualueita samalla kun pidettäisiin niitä pois virkistysalueilta mahdollisen karkotuksen tai lentokyvyttömät poikueet ja sulkivat linnut pois pitävien aitojen avulla”, sillä ihmiset voivat ihmetellä, miten aita vaikuttaa lentävään lintuun.
