Tänä lauantaina viettää Uudenkaupungin Purjehdusseura UPS:n merkkipäivää. Edvin Luotosen kirjoittamassa historiikissa kerrotaan seuran saaneen alkunsa vuonna 1884 julistuksesta, jossa kutsuttiin kaikkia kaupungin purjeveneen omistajia ja muitakin seuran perustamisesta kiinnostuneita kirjoittamaan nimensä listaan ja lähtemään yhteiselle retkelle.
Saunasillan laiturille saapuikin 22 venettä. Retken aikana seuralle valittiin johtokunta. Myöhemmin laaditut säännöt senaatti vahvisti saman vuoden lokakuussa.
– Se oli ruotsinkielinen seura silloin, Nystads Segelförening N.S.F. Alussa oli paljon ruotsinkielisiä, vuonna 1920 hallintokieli ja nimi muuttui, koska valtaosa jäsenistä oli suomenkielisiä, kertoo purjehdusseurassa vuodesta 1979 toiminut Reijo Helminen .
Purjehdusseuralle oli tarvetta vapaa-ajanpurjehduksen ja varsinkin purjehduskilpailujen yleistyessä. Oli tärkeää, että muidenkin seurojen purjehduskilpailuihin voitiin osallistua oman seuran nimissä.
– Tämähän on ollut niin mainittava juttu pienessä kylässä, että kirkossa kuulutettiin tapahtumista, Helminen kertoo.
Purjehdusseuran jäsen- ja venemäärä on kulkenut aalloittain. 1800-luvun loppua kohden jäseniä oli jo yli 100, mutta toiminta keskeytyi lähes kokonaan toisen maailmansodan aikana. Siitä alhosta seura kuitenkin nousi ylös, ja vuonna 1951 meni 200 jäsenen raja rikki.
Nykyisellään jäseniä on noin 360. Purjehdusseura on elänyt kaupungin mukana, Rikkihapon tehtaan perustaminen ja autotehtaan toiminnan käynnistyminen 1960-luvulla toi uusia jäseniä ja elävöitti purjehdusperinnettä.
Toiminnan pääpaino on alusta asti ollut kilpa- ja retkipurjehduksessa. Sittemmin myös koulutus- ja juniorityössä, sekä veneilyturvallisuuden lisäämisessä.
– Aikaisemmin paljon tehtiin talvellakin, kertoo Helminen, ja antaa esimerkiksi karttaillat, joissa vaihdettiin tietoja ja kokemuksia saariston retkikohteista.
Purjehdusseuran tukikohtana toimii Pietarinkarin paviljonki, jota seura on tänä vuonna kunnostanut Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiön avustuksella.
– Paviljonki on ollut alusta saakka toiminnan keskus, kertoo purjehdusseuran kommodori Seppo Ylä-Himanka .
Hän on ollut seuran jäsen vuodesta 1988.
–Tänä vuonna on kunnostettu paviljonkia perusteellisesti ulkopuolelta. Nyt se on samassa kunnossa kuin parhaimpina vuosina, Ylä-Himanka toteaa.
Pietarinkarin paviljonki on Ylä-Himangan mukaan ollut nyt pari vuotta vain jäsenten käytössä. Tilassa on aiemmin toiminut ravintolayrittäjiä, mutta tällä hetkellä siellä ei ole ravintolatoimintaa. Ylä-Himanka kertoo seuran siihen yhä yrittäjää etsivän, mikäli halukkaita yrittäjiä löytyy.
Pietarinkarin paviljongin lisäksi seuralla on toinenkin, lähinnä retkeilykohteeksi ja leiritoimintaan tarkoitettu paikka, Kirstankari, jossa on seuran jäsenten käytössä kerhomaja ja sauna. Jäsenistön käytössä on myös Sorvakonniemen etelärannalla UPS-kotisatama, jossa on veneiden talvisäilytykseen telakka-alue, juniorikeskus sekä huoltolaituri nostureineen.
– Veneitä on nyt noin 166, pientä vaihtelua vuosittain. Suurin piirtein yhtä paljon moottori- ja purjeveneitä, kertoo Helminen.
Moottorivenetoiminta onkin ollut Helmisen ja Seppo Ylä-Himankan mukaan vilkasta vielä 1990-luvulle saakka.
– Navigointi- ja nopeuskilpailuja oli paljon. Sitten tulivat tarkat GPS-laitteet, mikä vei pohjan navigointikilpailuilta, Helminen kertoo.
Teknologian muutos onkin ollut veneilyn varustelussa näkyvä ilmiö vuosien varrella. Teknologian hyödyntäminen näkyi myös koronavuosina. Tuolloin veneiden katsastaja Helminen suoritti katsastuksia suositusten mukaisesti etänä.
Paljon on vuosien varrella muuttunut, mutta myös säilynyt. Perinteistä esimerkiksi kevään ensimmäinen lipunnosto Pietarinkarilla on säilynyt pitkään.
– Seura nostaa ensin lipun, sen jälkeen aikaiset veneenlaskijat voivat laittaa veneen perään lipun, kunhan vene on katsastettu. On valtakunnallisestikin ainutlaatuinen tapa, että nostetaan seuran lippu todella aikaisin, Helminen kertoo.
Perinteikäs tapahtuma on myös heinäkuussa järjestettävä Uudenkaupungin regatta. Vuodesta 1962 purjehdusseura on jakanut ansiomerkkejä seuran toiminnassa kunnostautuneille henkilöille.
– Ansiomerkit eivät ole teollisesti tuotettuja, vaan paikallisen kultasepän oikeasti arvokasta käsityötä, Helminen kertoo.
Uudenkaupungin Purjehdusseura on perinteisesti tehnyt yhteistyötä muiden seurojen kanssa, esimerkiksi purjehduskilpailuiden osalta. Kilpailijoita seurasta on löytynyt huipputasolle asti.
– Vuonna 2002 Jukka Piirainen ylti olympiatasolle asti, mainitsee Ylä-Himanka ja lisää, että nykyäänkin tulee lähes vuosittain jokin SM-tason mitali.
Uudenkaupungin Purjehdusseuralla on pitkä historia lasten ja nuorten veneharrastuksen mahdollistajana ja kouluttajana.
– Jo vuonna 1939 pohdittiin ensimmäisen kerran jollien rakentamista uusien jäsenten opettamiseksi, kertoo Helminen.
Nykyään seura järjestääkin yhteistyössä moottoriveneseura UTMVS:n kanssa muun muassa veneilyleirejä, jotka Ylä-Himangan mukaan täyttyvät hyvin nopeasti.
Seuran muuhun junioritoimintaan kuuluvat harjoituspurjehdukset kaksi kertaa viikossa. Seuralla on juniorien käyttöön seitsemän optimistijollaa ja kaksi kolmen hengen Sydväst-jollaa.
