– Oli kivaa, Neea kuvailee, vaikka häntä vähän jännittikin ennen ottelua.
– Kiva ja hieno kokemus. Vähän jännitti alkuun, mutta sitten kun se meni pois, alkoi peli mennä paremmin, Oliver sanoo.
Vuonna 2012 syntynyt Neea pelasi E-tyttöjen pelisarjan joukkueessa ja Oliver vastaavassa poikien ryhmässä.
– Kilpasarja on vielä tasoltaan kovempi, mutta sekä Oliver että Neea ovat kauden aikana pelanneet myös kilpasarjassa, Pauliina Piirainen kertoo.
Ukipesiksessä pääasiassa pelaava Neea on kauden aikana ollut mukana myös Laitilan Jyskeen ryhmässä. Oliverin varsinainen joukkue on Jyskeen E-pojat, mutta hän on päässyt kauden aikana myös ikäluokkaa vanhempien eli D-poikien mukaan.
Jyskeestä pelaajia on valittu monta kertaa ennenkin Itä–Länsi-tapahtumiin, myös tänä vuonna osallistujia oli useampia eri ikäluokissa, mutta Ukipesiksen pelaajia ei ole aiemmin pelannut vastaavassa arvo-ottelussa.
Valinta pesäpallon arvotapahtumaan on komea suoritus missä tahansa ikäluokassa.
– Pelaajat valittiin kaikista alueen joukkueista. Hyvin kauden aikana menestyneet pelaajat pääsivät mukaan, kertoo Pauliina Piirainen, joka oli ottelussa Lännen joukkueen toisena pelinjohtajana.
Tyttöjen joukkueessa oli mukana pelaajia peräti yhdestätoista eri joukkueesta. Poikien puolellakin seitsemästä eri seurasta. Oliverin lisäksi Laitilan Jyskeestä oli mukana Matias Seitala .
– Oli helpompaa, kun oli tuttu pelaaja mukana, kuin jos ei olisi ollut ketään, Oliver sanoo.
Pauliinan mukaan pelitaktiikoita käytiin läpi noin tuntia ennen peliä. Tilanne oli molemmille jännittävä, sillä yhtäkkiä piti pelata täysin tuntemattomien joukkuekavereiden kanssa. Toki osa oli tuttuja vastustajan roolissa.
– Kun yleensä on ollut vastapuolella, niin olikin nyt samassa tiimissä, Pauliina vertailee.
Neean kanssa samassa joukkueessa oli myös ringettepeleistä tuttu pelaaja.
Roihuvuoren pesäpallostadionilla pelaa kotiottelunsa naisten Superpesisjoukkue Roihuttaret, joten puitteet olivat kunnossa.
– Katsojia oli paljon, vaikka on jo syyskuu. Oli hyvä tunnelma, Pauliina kehuu.
Neea pelasi ottelussa lukkarina, kuten yleensäkin. Myös Oliver pelasi lukkarina sekä jokerina. He saivat molemmat pelata tutuilla paikoilla, kun osa joutui sopeutumaan vähän erilaiseen rooliin, mitä seurajoukkueessaan.
Neeaa jäi hieman harmittamaan tappio, mutta hänet palkittiin kuitenkin joukkueensa parhaana pelaajana.
– Tunne, kun sai onnistumisia joukkueelle, kolme juoksua tuonut Neea kuvailee ottelun parhaaksi puoleksi.
– Olin kentän paras, kertoo kaksi peräkkäistä läpilyöntiä lyönyt Oliver.
Molemmat ovat aloittaneet lajin 4–5 vuotta sitten Laitilan Jyskeen pesäpallokouluista.
– Parasta on, kun joukkue voittaa ja on kiva olla kavereiden kanssa, Neea kuvailee.
Oliver on samaa mieltä. Hän siirtyi täksi kaudeksi Laitilaan, kun joukkuetta ei enää saatu Uudessakaupungissa kasaan. Hän on joukkueensa ainoa uusikaupunkilainen, mutta se ei haittaa, koska moni pelaajista oli jo etukäteen tuttu.
Oliverin joukkue oli valtakunnallisella leirillä Lappeenrannassa yhdeksäs, mikä on hyvä sijoitus.
– Alkukausi meni hyvin, mutta loppukaudesta hyytyi hieman.
Ukipesiksen sarjassa ei varsinaisia sarjataulukoita muodostettu, mutta kausi oli silti onnistunut.
– Kaikki voitettiin ainakin kerran, Neea sanoo.
Sarjapelien lisäksi joukkue osallistui tänä vuonna sekä alueelliselle että valtakunnalliselle leirille. Alueleiriltä tuli mestaruus.
– Se on leppoisaa harrastustoimintaa, vaikka leirilläkin olimme hampaat irvessä, kun oli mahdollisuus voittaa, Pauliina naurahtaa.
Joukkueessa on hyvä innostus pesäpalloa kohtaan ja tytöt jatkavat ensi vuonna D-tyttöjen ikäluokassa.
Pauliina on itse pelannut B-tyttöjen Superpesikseen asti, mutta lopettanut sen jälkeen. Piiraisen perhe on todellinen pesäpalloperhe, sillä Itä–Länsi-tapahtumassa Pauliina oli kakkospelinjohtajana ja isä Joni huoltajana.
Neea pelaa myös ringetteä ja salibandya ja pitää kaikkia lajeja samalla viivalla. Oliverkaan ei ole tehnyt ratkaisua, kumpi on hänen ykköslajinsa, pesäpallo vai salibandy.
Molemmilla ovat kaudet jo alkaneet talvilajeissa. Myös pesäpalloa pelataan jonkin verran talvella, mutta ainakin toistaiseksi aika on riittänyt useampaan lajiin.
– Ukipesiksessä talviharjoittelu aloitetaan jo marraskuussa, Pauliina kertoo.
