Kari Siivonen näki vuonna 1987 Turussa valkoisen Chevrolet Impalan, jonka rekisterikilpi oli EE-1. Auton punainen alkuperäinen sisusta ja mustapohjainen rekisterikilpi jäivät hänen mieleensä. Hän nappasi samalla reissulla kyseisestä autosta valokuvan muistoksi.
– Ja nyt olen omistanut saman auton vuodesta 2004. Aloin etsiä itselleni Impalaa ja selvitin rekisterikilven perusteella omistajan. Soitin hänelle ja kysyin, että olisiko auto myynnissä. Eihän se ollut, mutta sain sen silti ostettua, Siivonen kertoo.
Siivosen auto on tehty 59 vuotta sitten Yhdysvalloissa, mutta se on niin kutsuttu Suomi-auto. Autoliike tilasi sen suoraan tehtaalta Suomen-myyntiin ja sillä ei oltu ajettu kilometriäkään maantieajoa rapakon toisella puolella.
– Olen auton kolmas omistaja. Ostin auton alkuperäisen omistajan pojalta ajokuntoisena ja sen alkuperäisissä kilvissä, hän kertoo.
Siivonen kuvailee Impalaansa hyvin säilyneeksi. Se ei ole täysin alkuperäisessä kunnossa, mutta on sen kaltainen. Hän ei tunnustaudu autoharrastajaksi, koska termi tuntuu liian pieneltä.
– Impala ei ole museo- tai käyttöauto, vaan sillä ajaminen on minulle elämäntapa. Impala-kausi alkaa keväällä, kun lumet sulavat ja kausi päättyy, kun talvi alkaa. Autolla ajetaan kauppareissuja ja pidempääkin matkaa Suomessa ja Euroopassa.
Siivonen kertoo olleensa sopivan ikäinen siinä vaiheessa, kun jenkkiautobuumi alkoi nostaa päätään Suomessa.
– Amerikkalaiset autot ja niihin liittyvä kulttuuri kolahtivat minuun kovaa ja se aikakausi kiehtoo minua yhä. Ostin ensimmäisen oman autoni vuonna 1983 ja myös se oli amerikkalainen, Siivonen muistelee.
Chevrolet Impala on tyypillinen amerikkalainen keskiluokkaisen perheen auto. Siinä on Suomen lakien mukaiset turvavyöpaikat kuudelle. Konepellin alla murisee 4,8-litrainen V8-moottori.
– Se ei ole alkuperäinen, vaan päivitetty malli. Auto kuluttaa matka-ajossa vähemmän kuin moni kuvittelee. Tällä autolla matkaaminen on kuin kulkisi ykkösluokassa, hän myöntää.
Ratin vierestä löytyy ylivaihteinen manuaalivaihdelaatikko. Renkaat ovat 14-tuumaiset ja niissä on valkoiset koristeraidat, kuten ajan kuvaan kuuluu. Vuoden 1965 Impalassa on nykyään myös ohjaus- ja jarrutehostin, mutta ei ilmastointia.
– Tosin ohjaustehostinta ei ollut alun perin, koska Suomeen tuotiin verotuksen takia halvempia malleja.
Pisin Impalalla Siivosten perheessä tehty matka oli vuonna 2007 ja se suuntautui Pohjois-Italiaan Ferrarin kotipaikkaan Maranelloon.
– Kiersimme nelihenkisenä perheenä läpi Euroopan Italiaan ja tulimme Itävallan kautta takaisin Suomeen. Näimme matkan aikana muun muassa Venetsian ja Garda-järven. Kilometrejä tuli sillä reissulla auton mittariin yli 8 000.
Siivonen korostaa, että Impalan kanssa ajettaessa tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matkanteko.
– Auto on käyttäytynyt hyvin kaikilla reissuilla, eikä se kertaakaan ole kiukutellut reissun päällä, vaikka olen mukaan varaosia ja ohjekirjoja pakannutkin. Impala kääntää hyvässä mielessä katseita läpi Euroopan, Siivonen sanoo.
Hän ei osaa tarkkaan sanoa, minkä verran autolla on kilometrejä takana, mutta valistuneen veikkauksen hän uskaltaa heittää.
– Kun ostin tämän, mittarissa oli 28 000 kilometriä. Mittari oli siinä vaiheessa mennyt ainakin kerran ympäri. Meidän ajamien kilometrien kanssa voisi laskeskella, että mittari saattaisi olla mennyt nelisen kertaa ympäri.
Yksi Amerikan-autojen hienoutta Siivosen mielestä on se, että varaosia niin uutena kuin vanhanakin on hyvin saatavilla. Talvikaudella auto on tallissa ja sitä huolletaan ahkerasti. Seuraavaksi suunnitelmissa olisi auton maalauttaminen ja sisäverhoilun uusiminen.
– Valkoinen maali ei ole alkuperäinen, mutta sävy on sama. Kunhan auto maalataan uudestaan, niin vaihdan samalla alkuperäisten tilalle uudet verhoilut ja lattiamatot, ne on jo hankittuna. Muuten verhoilu olisi yhä hyvässä kunnossa, mutta kuskin penkki on melko kulunut.
Siivonen on käynyt perheensä kanssa paljon erilaisissa jenkkiautotapahtumissa ympäri Suomen ja Euroopan. Perheen pojat ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan, joten reissuun hän lähtee puolisonsa ja välillä myös ystäviensä kanssa.
– Olen yksi Uudenkaupungin Möljä miittingin talkoolaisista, joten siellä Impala on ollut näytillä useamman kerran. Onpa joku ulkomaalainenkin tunnistanut automme vieraillessaan tapahtumassa, koska on nähnyt saman Impalan esillä esimerkiksi Ruotsissa järjestetyssä autotapahtumassa.
Autoiluun liittyvä elämäntapa näkyy myös hänen kotipihassaan Ruokolassa, koska pihaan on rakennettu talli, jonka sisällä on tällä hetkellä kolme eri ikäistä Amerikan rautaa.
– Seuraava auto kurkistaa tallista jo. Se on ajokuntoinen, mutta odottaa uutta maalipintaa, hän paljastaa.
Kyseessä on vaaleasävyinen vuoden 1956 DeSoto, jonka hän on omistanut useamman vuosikymmenen. Auto on alkuperäiseltä väriltään vaaleanpunainen, mutta se on aikojen saatossa maalattu valkoiseksi. Siivonen suunnittelee muuttavansa väritystä niin, että jatkossa osa autosta olisi valkoinen ja osa pinkki. Näyttävä ja kookas auto olisi tarkoitus ottaa lähivuosina käyttöön.
– Autoon liittyy historiaa ja edesmennyt ystävä, joiden takia se olisi tärkeä ottaa käyttöön. Auton kunnostaminen ja sillä ajaminen ovat minulle kunnian kysymyksiä. En kuitenkaan pidä sen kunnostamisen kanssa kiirettä, koska haluan, että elämään mahtuu muutakin kuin autot.
Tallissa on myös rusehtava avolavainen Chevrolet vuodelta 1988, se on ajokunnossa, mutta odottaa maalausta. Suurempaa remonttia odottaa vuoden 1965 sinertävä Chevrolet Chevelle 300.
– Tämä on vastaavanlainen kuin ensimmäinen oma autoni vuonna 1983, mutta tämän ajokuntoon saattamiseksi on tehtävä vielä aika paljon töitä, hän lisää.
Onko sinulla menopeli, jolla on tarina? Tunnetko jonkun, jonka kulkupeli saattaisi kiinnostaa muitakin? Kulkupelin ei tarvitse olla auto, vaan se voi olla myös vene, polkupyörä, moottoripyörä, mopoauto, mönkijä tai mikä muu menopeli tahansa. Ilmianna itsesi tai ystäväsi toimitukselle osoitteeseen toimitus@uudenkaupunginsanomat.fi.
