Alisenkadun ja Pohjoistullikadun kulman katutasossa myydään nyt kodinkoneita ja elektroniikkaa. Aikaisemmin liiketiloissa on myyty muun muassa lasten ja naisten vaatteita, metsästystarvikkeita tai “sekatavaroita”. Vuosikymmeniä liiketilassa toimi Valokuvaamo Varjuksen liike.
Kerrostalo, johon liiketilat liittyvät, on yksi Uudenkaupungin ensimmäisistä kerrostaloista, se valmistui vuonna 1955. Kulmatontin aikaisemmissa taloissa on toiminut niin koulu kuin pappilakin.
Vuonna 1700 tähän katujen kulmaan valmistui Uudenkaupungin porvariston pojille tarkoitettu koulu eli pedagogio. Seurakunnan kirkkoherralla oli kuitenkin koulumestaria vankempi valta ja kaupunginisät joutuivat luovuttamaan jo viiden vuoden kuluttua tämän uuden kolmen savupiipun komean koulurakennuksen kirkkoherralle pappilaksi.
Koulu siirtyi pappilan vanhoihin rakennuksiin nykyisen Pookin ravintolarakennuksen paikalle. Kirkkoherran virkatalona tuo Laiska-nimisen korttelin tontin 215 rakennus (Alinenkatu 38) oli vuoteen 1744 saakka. Sen jälkeen rakennuksen osti kaupungin pormestari Thure Hagert , jonka tiedetään rakennuttaneen talon kokonaan uudelleen.
Talo tuli tämän jälkeen olemaan kolmen eri pormestarin perheen kotina. Hagertin jälkeen siinä asui pormestari Abraham Sevón ja hänen jälkeensä pormestari Carl Ekmanin perhe. Tämä 1700-luvun puolivälissä rakennettu talo purettiin vasta 1950-luvulla kerrostalon tieltä.
Carl Ekman oli kotoisin Ruotsista ja oli opiskellut Turun Akatemiassa. Hänet nimitettiin Uudenkaupungin pormestarin virkaan elokuussa 1795 ja hän osti kyseisen tontin kulmassa olleen talon perheelleen kodiksi.
Perheeseen kuuluivat puoliso Sara Elisabeth os. Gadolin sekä heidän kymmenen lastaan, joista viisi menehtyi jo pienenä. Aikuisiksi elivät Jeanette Lisette s. 1797, Fredrik Joachim s. 1798, Sara Carolina s. 1800, Gustava Magdalena s. 1804 ja Robert Wilhelm s. 1808.
Perhe edusti aikansa kulttuurikoteja Uudessakaupungissa. Lapset saivat opetusta ja sivistystä ja olivat lahjakkaita niin taiteellisesti kuin musikaalisestikin. Perhe seurusteli muun muassa samaan aikaan kaupungissa vaikuttaneen apteekkari Johan Nervanderin perheen kanssa.
Ekmanien kotia on kuvailtu tuon ajan komeimmaksi kaupungissa. Talossa oli suuri sali, jonka seiniä peittivät sirot koristemaalaukset, öljyvärein maalatut maisemamaalaukset, joiden epäiltiin olleen pormestari Ekmanin itse maalaamat.
Lapsista ainakin Robert ja Fredrik olivat taiteellisesti lahjakkaita ja tytöt Jeanette ja Carolina olivat taitavia laulajia. Ekmanien kodissa tiedettiin olleen ainakin piano, kolme viulua ja kaksi luuttua.
Sara ja Carl Ekmanin kuoltua 1818 kirkkoherra esitti, että seurakunta hankkisi talon pappilaksi. Talossa tehtiin melko isoja korjaustöitä ja kirkkoherran virkatalona se oli aina 1860-luvulle saakka.
Kaupungin suuret tulipalot 1800-luvun puolivälissä eivät tuhonneet tätä tonttia. Myöhemmin talon omistajina olivat muun muassa Olof Blom , Leonard Kräki sekä Aarni ja Sanni Kanerva .
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia, taloja tai henkilöitä niillä.
Tässä kirjoituksessa ollaan Alisenkadun ja Pohjoistullikadun kulmassa olevan talon tontilla, talon, jonka seinässä on nyt muistolaatta hovimaalari Robert Ekmanille.
Hovimaalari Robert
Wilhelm Ekman
Pormestari Carl Ekmanin perheen kuopus Robert oli vain kymmenvuotias, kun isä kuoli. Puolen vuoden kuluttua myös äiti Sara menehtyi. Perheen lapset sijoitettiin sukulaisten hoiviin muille paikkakunnille.
Robert oli ehtinyt käydä Uudessakaupungissa jo koulua eli pedagogiota ja häntä oli koulun merkinnöissä kuvailtu “teräväpäiseksi, ahkeraksi ja hyvätapaiseksi” pojaksi.
Robert Ekman aloitti vuonna 1824 opinnot veljensä Fredrikin kanssa Ruotsin kuninkaallisessa taideakatemiassa Tukholmassa. Jo opiskeluaikana hän kiinnostui etenkin kansanelämän kuvaamisesta.
Hän valmistui taideakatemiasta ja sai matkastipendin, jonka turvin hän opiskeli ja työskenteli muun muassa Ranskassa, Italiassa ja Hollannissa. Palattuaan Tukholmaan hän pääsi akatemian jäseneksi ja sai myös kuninkaallisen hovimaalarin arvonimen.
Vuonna 1845 Ekman palasi Turkuun, jossa hän maalasi yhdet tunnetuimmista töistään, Turun tuomiokirkon kuorin freskot. Robert Wilhelm Ekman toimi kolmen vuosikymmenen ajan Turun piirustuskoulun johtajaopettajana.
Turun tuomiokirkon maalausten lisäksi Ekman on tunnettu myös muun muassa Kalevala -aiheisista maalauksista ja yli 30 alttarimaalauksesta.
Robert Wilhelm Ekman oli Suomen johtavia taiteilijoita 1860-luvulle asti. Hän oli muun muassa ensimmäinen suomalainen taidemaalari, joka kiinnostui kuvittamaan Kalevalan tarinoita. Hän oli monella tavalla uranuurtaja suomalaisessa taidekentässä.
Robert Wilhelm Ekman kuoli vuonna 1873. Hänen maalaama alttaritaulu löytyy myös syntymäkaupungista, Uudenkaupungin Uudesta kirkosta. Uudenkaupungin museon Wahlbergin talon salissa on myös esillä muutamia Ekmanin maalauksia.
Mari Jalava
