Suomessa tuulee keskimääräisesti eniten talvisin ja kesäisin aurinko paistaa, näin toteaa Suomen uusiutuvat ry:n Matias Ollila . Uusikaupunkilaissyntyinen Ollila on toiminut nyt vuoden yhdistyksen edunvalvontajohtajana.
– Tuuli- ja aurinkovoimatuotanto siis tukevat toisiaan. Suomessa on tällä hetkellä lähes kuukausittain aurinkovoimaloiden avajaisia ja tuotantokapasiteetti kolminkertaistuu parissa vuodessa. Myös tuulivoiman kapasiteetti kasvaa vuosittain. Olemme kuitenkin jäljessä alan investoinneista, kun meitä vertaa länsinaapureihimme, jotka ovat aloittaneet hankkeet Suomea aiemmin, Ollila summaa.
Hänet palkattiin viime syksynä Suomen Tuulivoimayhdistykseen, mutta tänä vuonna yhdistys laajensi toimintaansa ja tunnetaan nykyään nimellä Suomen uusiutuvat ry. Se edustaa kotimaisen uusiutuvan energian kentältä maatuulivoimaa, merituulivoimaa ja aurinkovoimaa.
– Tehtäviini kuuluu muun muassa yhdistyksen edunvalvonnan johtaminen ja kehittäminen, alan lainsäädännön seuraaminen ja valmisteluun vaikuttaminen sekä vaikuttajaviestintä. Edunvalvontajohtajan pesti on yhdistykselle uusi, joten ensimmäinen vuosi on opettanut paljon, Ollila kertoo.
Pohjoismaista Tanska on pisimmällä uusiutuvan energian osaamisessa ja siellä pyöriikin alan ympärillä Ollilan mukaan jo miljardien bisnes.
– Paikallisesti tarkasteltuna uusiutuva energia on demokraattista, koska siitä päätetään lähellä ja se myös tulee ihmisen lähelle. Siihen liittyvä valmistelu luodaan kunnissa. Siinä vaiheessa, kun kunta päättää vaikkapa tuulivoiman liittyvästä osayleiskaavasta, niin kunta on päättänyt, että toiminta halutaan alueelle, Ollila selventää.
Aurinko- ja tuulivoimalat tuovat rakennusvaiheessa töitä paikallisille, mutta Ollila muistuttaa, että valmistuttuaan voimalat tuovat monenlaisia hankintaketjuja esimerkiksi kunnossapitoon ja palveluntarpeeseen liittyen. Voimalat tuovat kuntaan myös lisäeuroja kiinteistöveron myötä.
– Jos puhutaan kiinteistöverotuksen voimalaitosverosta, niin se on Suomessa erinomainen. Vero kannetaan sinne, missä on tuotanto ja sen tuomat haitat. Kaikella energiantuotannolla on aina haittansa ja vaikutuksensa. Tästä rahoitusmallista yritetään ottaa oppia tällä hetkellä esimerkiksi Ruotsissa, Ollila kuvailee.
Ollila korostaa termien merkitystä. Tuuli- tai aurinkopuistoksi kutsutaan isoa aluetta, jonne tuotanto on keskittynyt. Jos puhutaan aurinkoenergian hyödyntämisestä, niin tarkoitetaan esimerkiksi omakotitalon katolla olevia yksittäisiä paneeleita. Tänne esimerkiksi Lokalahden Muntilaan on rakennettu tuulivoimaloita ja Kalantiin on nousemassa aurinkopuisto.
– Joku puhuu tuulimyllyistä, mutta niitä löytyy esimerkiksi Myllymäeltä, hän korostaa.
Kalantiin on nousemassa yksi Suomen ensimmäisistä teollisen mittaluokan aurinkovoimaloista, mutta koko alan edunvalvojana Ollila ei kommentoi yksittäisiä kohteita.
– Kokonaisuutena ajatellen Suomen vahvuus uusiutuvassa energiassa on laaja pinta-alamme ja harvaan asuttu maamme. Täällä on tilaa rakentaa. Uusiutuva energia mahdollistaa teollisuuden uudet investoinnit, joita sijoittuu paljon rannikolle.
Ollila muistuttaa, että ilmastonmuutos koskettaa tavalla tai toisella jokaista suomalaista ja ilmaston ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet maailmanlaajuisesti.
– Geopoliittisesta näkökulmasta uusiutuvan energian kysymykset liittyvät myös huoltovarmuuteen. Suomen hyve on se, että energiatuotantoa on hajautettu laajalle alueelle. Tällä hetkellä vanhan ajan savupiipputeollisuus ja uusiutuva energia lyövät kättä, jotta vähitellen pääsisimme irti fossiilisista polttoaineista, hän lisää.
Ollilan unelmana oli työ politiikassa – Jo lapsuudessa syntyi palo yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen
Matias Ollilan vanhemmat muuttivat 1980-luvun alussa töiden perässä Uuteenkaupunkiin ja Hakametsään. Hänen isänsä työskenteli telakalla ja äiti terveydenhuollossa. Lapsuutensa hän vietti Kalannissa. Ollila on tyytyväinen siihen oppiin ja esimerkkiin, mitä hän on kaupungin peruskoulusta ja lukiosta saanut.
– Haluan kehua paikallista yhteisöä kasvattajana. Kalanti oli tavallisten ihmisten taajama, jossa ihmisillä oli vahva yhteys toisiinsa. Kaupungissa sai hyvää ja laadukasta opetusta ja oli tärkeää, että lapsille muun muassa opetettiin, että kohteliaampi tervehtii ensin, Ollila muistelee.
Hän jatkoi lukion ja armeijan jälkeen Turun yliopistoon, jossa hän valitsi pääaineekseni poliittisen historian.
– Kävin samalla töissä ja harrastin politiikkaa. Koko opiskeluni tavoite oli päästä töihin politiikkaan, Ollila toteaa.
Hän oli poliittisesti aktiivinen jo nuoruudessaan Uudessakaupungissa. Hän oli Uudenkaupungin nuorisovaltuuston ensimmäinen puheenjohtaja, keskustan varavaltuutettu ja koululautakunnan jäsen. Lopulta elämä keskittyi entistä enemmän Turkuun, jossa hän vastaanotti erilaisia poliittisia tehtäviä.
– Vaikka asun nykyään Virve-puolisoni ja kahden tyttäreni kanssa Espoossa, niin vierailen Uudessakaupungissa ja minulla on yhä sukulaisia täällä.
Moni hänen opiskeluaikaisista tutuista on tullut vastaan eri työtehtävissä. Ollila kuvaileekin Suomea klubiksi, jossa joku tuntee aina toisen ja sitä kautta asioita saa vietyä eteenpäin.
– Hyvissä väleissä oleminen tekee asioista mutkattomampaa ja se madaltaa valtaetäisyyksiä. Silti yhteiskunnan polarisoituminen huolettaa ja se vie meitä etäämmäksi siitä, että ratkaisuja etsittäisiin yhdessä.
Ollilan perhe ei ollut poliittisesti aktiivinen, mutta hän oli jo lapsena kiinnostunut yhteiskunnasta ja kyseli vanhemmiltaan paljon. Hän muistaa, kuinka 1990-luvun alussa tapahtui valtavia mullistuksia, kuten Berliinin muurin murtuminen, Neuvostoliiton hajoaminen ja koko Suomen läpi pyyhkäissyt lama. Ollilan vanhemmat erosivat ja hän jäi asumaan isälleen.
– Kotona ei luettu satuja, vaan puhuttiin toiveestani politiikkaa. Isä vastasi kaipuuseeni kertomalla parhaan kykynsä mukaan minulle yhteiskunnasta ja politiikasta.
Ollila muistaa myös, kuinka kiinnostunut hän oli Esko Ahon (kesk.) pääministerikaudesta.
– Hänen läsnäolonsa oli nuorelle miehelle vakuuttavaa. Myöhemmin kiinnostuin samalla tavoin Matti Vanhasen (kesk.) toiminnasta ja sain hänet vuonna 2011 eduskuntavaalikampanjani vaalistarttiin mukaan Turkuun, Ollila kertaa.
Äänet eivät riittäneet eduskuntaan, mutta monenlaista oppia kampanjasta Ollila sai. Yhteiskunnallinen aktiivisuus on vienyt Ollilaa eteenpäin ja avannut myös ovia eri työpaikkoihin.
Ollila työskenteli ennen nykyistä edunvalvontajohtajan pestiään entisen elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) erityisavustajana. Hän on ollut myös useissa eri tehtävissä Suomen Keskustassa ja toiminut poliitikkona esimerkiksi maakuntahallituksessa.
– Koko työhistoriani takaa sen, että minulla on laajat kontaktiverkostot eri vaikuttajiin, mutta ymmärrän myös yhteiskunnan rakenteita, politiikkaa, päätöksentekoa, teollisuutta ja investointitapoja. Tällä kaikella on merkitystä energia-alan edunvalvontajohtajana, Ollila toteaa.
