Joachim Andersson avaa autotallin oven ja pian pihalle kurvaa uljas oman aikansa urheiluauto. Safarin keltainen maalipinta sulautuu hyvin maassa lojuvien lehtien sekaan valoisassa syyskelissä.
Tien päällä ei ”Pyhimys-Volvona” tunnettua P1800-autoa näinä aikoina näy, eikä oikeastaan hirveästi kesäaikanakaan. Legendaarisen auton omistaminen tuo sen verran mielihyvää, että tunnelmaa ei tarvitse hakea aina vain tien päältä.
– Välillä on kiva käydä tallilla ja vain ihailla autoa. Tykkään istua ratin takana ja aistia kaikkia auton tuoksuja ja totta kai kauniina kesäpäivinä on upea tunne ajella, Andersson kertoo.
Ruotsalaistaustaisen, mutta kuusi vuotta Uudessakaupungissa asuneen Anderssonin auto on vuonna 1970 valmistunut Volvon urheiluauto, jonka ensimmäinen malli valmistettiin jo 1961.
Taustatarinaksi Andersson kertoo, että 1950-luvun lopussa Volvolla oli kiinnostusta suunnitella itselleen urheiluauto, jonka suunnittelusta järjestettiin kilpailu italialaisen suunnittelutoimiston kanssa.
– Kuuluisilta suunnittelijoilta pyydettiin erilaisia luonnoksia nimettöminä. Ehdotuksen esitti myös noin 25-vuotias mies, joka lopulta voitti kilpailun, mutta Volvo ei tiennyt sitä silloin. Poika oli Pelle Petterson ja hän oli Volvon suunnitteluosaston johtajan poika, Andersson paljastaa.
Autoa ei siihen aikaan pystytty tekemään Ruotsissa, joten haasteita oli löytää mallille kokoonpanija. Mutkien kautta mallia alettiin tekemään Isossa-Britanniassa Jensen Motorsilla.
– Ensimmäiset 6 000 autoa tehtiin Briteissä, kunnes Göteborgissa oltiin valmiita ottamaan tekovastuu autosta, josta tilauksia sateli.
Kulttimaineeseen auto nousi 1960-luvulla suositusta Pyhimys-sarjasta, josta myös auton lempinimi kantautuu. Roger Mooren tähdittämässä tv-sarjassa itse herra Pyhimys eli Simon Templar ajeli Volvolla ympäriinsä.
Isot autoyritykset, kuten Mercedes ja Jaguar eivät pystyneet tarjoamaan autoa tv-sarjaan tiukan aikataulun vuoksi. Sitten Volvo ilmestyi kuvioihin pienen sattuman kautta.
– Eräs tuotannossa työskentelevä henkilö näki kuvauskaupungissa yhden ensimmäisten joukossa valmistetun P1800:n ja ihastui siihen heti. Silloin tuotantoryhmä otti yhteyttä Volvoon, Andersson taustoittaa.
Oman Pyhimys-Volvonsa Andersson osti Etelä-Ruotsista eräältä vanhalta mieheltä noin 20 vuotta sitten. Kyseinen herrasmies omisti monta vanhaa autoa, mutta oli myymässä niitä pois korkean ikänsä vuoksi.
Anderssonilla oli myös muita urheiluautoja mielessä, mutta yksi erityinen yksityiskohta paistoi silmään Pyhimys-Volvossa.
– Olen aina pitänyt auton virtaviivaisesta muotoilusta, hän kiteyttää.
Anderssonin ei ole tarvinnut tehdä isompia kunnostustöitä autoon. Edellinen omistaja oli hetkeä ennen auton myymistä tehnyt perusteellisen kunnostustyön eikä sen vuoksi autoon ole tarvinnut tehdä muuta kuin ylläpitävää huoltoa.
– Parasta autoharrastuksessa on mielestäni kulkuneuvojen oma historia kuin myös kuskien taustat. Kokonaisuus autojen suunnittelusta ja rakentamisesta lopulta itse ajamiseen kiehtoo kovasti. Autoilu on ajatonta.
Pyhimys-Volvo ei suinkaan ole ainoa Anderssonin kokoelmissa oleva harrasteajoneuvo, vaan häneltä löytyy muun muassa nelitahtinen Super-mallin Saab 96 vuodelta 1977. Tunnearvoa autolle tuo se, että auto on Anderssonin isoisän vanha Saab.
– Hän työskenteli vanhalla Scania-Vabis-tehtaalla Ruotsissa. Hän osti auton uutena ja ajoi sillä ainoastaan kesäaikana. Muistan hyvin pienenä ollessani, kun vietin kesäisiä viikonloppuja hänen kanssaan, Andersson muistelee.
Uusin auto liittyi perheeseen vasta muutama päivä sitten. Nyt Anderssonin autotalissa komeilee myös Volkswagenin aito ja oikea kupla vuodelta 1970. Tähänkin autoon liittyy henkilökohtainen tarina.
– Sekä minun että puolisoni ensimmäiset autot olivat kuplavolkkareita. Pohdimme, että ehkä olisi hyvä ostaa myös kupla tähän hetkeen, Andersson naurahtaa.
Vaikka harrasteajoneuvoilla saatetaan ajaa vain tarkkaan harkituissa ajankohdissa, kääntävät ne aina päitä liikenteessä. Andersson mainitseekin, kuinka lähes aina pysähdyttyään huoltoasemalle tai kauppaan, ihmiset tulevat juttelemaan autosta. Pyhimys-Volvon suhteen etenkin vanhempi ikäpolvi.
– Monet tulevat sanomaan, että tämä oli heidän ensimmäinen auto tai unelma-auto nuoruudessa, Andersson kertoo.
Yksi tällainen kohtaaminen tapahtui tämän haastattelun lopussa, kun eräs henkilö oli huomannut pihalla kuvattavan auton ja tunnisti välittömästi tämän saavuttuaan tarkemmin tutkimaan tilannetta.
– Ihmeteltiin työporukan kanssa kauempana, mikä tämä keltainen auto onkaan, mutta sehän on oikea Pyhimys-Volvo! ohikulkija hämmästeli.
Onko sinulla menopeli, jolla on tarina? Tunnetko jonkun, jonka kulkupeli saattaisi kiinnostaa muitakin? Kulkupelin ei tarvitse olla auto, vaan se voi olla myös vene, polkupyörä, moottoripyörä, mopoauto, mönkijä tai mikä muu menopeli tahansa. Ilmianna itsesi tai ystäväsi toimitukselle osoitteeseen toimitus@uudenkaupunginsanomat.fi.
