Kun Uusikaupunki vuonna 1617 perustettiin, ryhdyttiin kaupungissa heti rakentamaan niin kirkollisen kuin maallisenkin vallan rakennuksia.
Niin kirkko kuin raatihuonekin valmistuivat jo 1620-luvulla. Uudenkaupungin raatihuoneet sijaitsivat torin etelälaidalla aina vuoteen 1855 saakka.
Kaupungin historian aikana torin laidalla on ollut kolme eri raatihuonetta, joista viimeinen tuhoutui torinkin yli vyöryneessä kaupunkipalossa kesällä 1855. Tuo tuhoisa tulipalo oli syttynyt Rantakadun ja Sepänkadun kulmatontilta, leipurimestari Frans ja vaimonsa Eva Palmroosin kodin leivinuunin takaa.
Suuren tulipalon jälkeen lääninarkkitehti Chiewitz laati uuden asemakaavan, jossa uudelle rakennettavalle raatihuoneelle varattiin paikka keskeiseltä paikalta torin eteläpuolen korttelista, keskeltä Rauhanpuistoa.
Rakennustöihin ei kuitenkaan heti päästy ja väliaikaisesti raatihuoneen toimintoihin vuokrattiin huoneet Samuel Åkerblomin talosta Ylisen- ja Liljalaaksonkadun kulmasta. Nämä huoneet toimivat raatihuoneena kuuden vuoden ajan, vuoteen 1861 saakka.
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia, taloja tai henkilöitä niillä.
Tässä kirjoituksessa käsitellään Uudenkaupungin vanhan raatihuoneen vaiheita.
Seuraavassa kirjoituksessa ollaa vielä nykyisen raatihuoneen ympäristössä.
Leipurimestarin
talosta raatihuoneeksi
Suuren tulipalon jälkeen Frans ja Eva Palmroos , he, joiden leivinuunista se tulipalo oli lähtenyt liikkeelle, rakennuttivat vuonna 1857 kaksikerroksisen tiilitalon Ylisen- ja Rauhankadun kulmaan. Nykyisen vanhan raatihuoneen siis. Jo seuraavana vuonna talo piti kuitenkin myydä, ehkä talohanke oli ollut liian suuri leipurimestarille.
Talon osti kauppias Berndt Engbert , mutta Palmroosit jäivät myös yhä asumaan ja toimimaan taloon. Palmroosin leipomossa valmistui vuonna 1859 mm. seuraavia tuotteita: 200 kpl maustelimppuja, 100 ranskanleipää, 50 000 kpl voikorppuja, 30 000 kpl maustekorppuja, 20 000 kpl kransseja, 10 000 kpl pullia, 30 000 kpl piparkakkuja, 100 kpl setsuurilimppuja ja 50 ruisleipää.
Oli tavallista, että ruisleivät leivottiin taloissa itse. Leipomotoiminta ei kuitenkaan kannattanut riittävästi ja Palmroosin konkurssi oli edessä jo vuonna 1860. Talon omistaja Engbert piti talossa hetken myös omaa puotiaan. Uusikaan omistaja ei saanut taloa kokonaan valmiiksi. Talo oli vielä rappaamatta ja maalaamatta, kun myös kauppias Engbertin liiketoiminta ajautui konkurssiin vuonna 1860.
Koska uutta raatihuonetta ei kaupungissa oltu saatu vielä rakennettua, päätti maistraatti ostaa tämän sopivalla paikalla sijaitsevan komean talon väliaikaiseksi raatihuoneeksi kaupungille. Talo sijaitsi torin laidalla ja sen viereen rakennettiin juuri uutta kirkkorakennusta.
Kaupunki osti talon, rappasi ja maalautti sen ja se sisustettiin raatihuoneen tarpeisiin. Tilat järjestettiin raastuvalle ja maistraatille, huutokauppa- ja veronkantokamarille sekä vankilalle. Myös yksi kaupunginpalvelijoista, raatihuoneen vahtimestari asui talossa.
Raatihuoneesta kaupungintaloksi
Vuonna 1875 voimaan tulleen kunnallislain myötä perustettiin kaupunginvaltuusto ja rahatoimikamari, joka 1930-luvulla muuttui kaupunginhallitukseksi. Samoihin aikoihin kaupunkiorganisaation johtoon tuli kaupunginjohtaja. Taloa voitiin nyt nimittää kaupungintaloksi.
Kun poliisilaitos perustettiin Uuteenkaupunkiin 1911 sai se tilat raatihuoneen alakerrasta ja 1920-luvulla koko alakerta oli jo poliisin käytössä. Yläkerrassa toimivat kaupungin virastot.
1930-luvulla tehtiin suunnitelmat kaupungintalon laajentamisesta 25 metriä Ylisenkadun suuntaan. Sota-aika muutti kuitenkin nämä suuremmat suunnitelmat ja vuonna 1941 valmistui maltillisempi talon laajennus Rauhankadun suuntaan.
Poliisilaitoksen lisäksi taloon mahtui käytännössä kaikki kaupungin virastot 1950-luvun loppupuolelle saakka. Vuonna 1974 kaupungin virastot siirtyivät vanhasta raatihuoneesta pois, ensin Osuuspankin uuteen liikerakennukseen Koulukatu 1:een, sitten 1980 Levysepänkadulle kerrostaloon, josta siirtyivät vuonna 1999 Mörnen tiloihin.
Raatihuoneelle jäi poliisilaitoksen tilat vuoteen 1995 saakka, jolloin poliisilaitos muutti Mörnen tiloihin. Vuodesta 1997 lähtien kunnostettuun vanhaan raatihuoneeseen siirtyivät kaupungin matkailutoimisto, kulttuuritoimisto sekä musiikkiopiston ja lasten- ja nuorten kuvataidekoulun toimintoja.
Pitkään vaaleana ollut rakennus sai tummanpunaisen maalipinnan myös tässä yhteydessä 1990-luvun lopussa. Tätä kirjoittaessa tiloissa toimii yhä kaupungin matkailu- ja elinkeinotoimet. Tulevaisuus näyttää, mikä on Uudenkaupungin vanhan raatihuoneen historian seuraava vaihe.
Mari Jalava
