– Molemmat halusivat leipoa ja olivat miettineet kahvilaa, mutta ei yksin tohtinut lähteä, Kaija sanoo.
Naiset eivät juuri tunteneet aiemmassa työpaikassa, mutta yhteinen sävel löytyi nopeasti.
– Nyt on opittu tuntemaan, Satu naurahtaa.
Kotileipomo Pullapirjot Oy aloitti kesällä 2002 nykyisen toimitilan alakerrassa. Yläkerrassa oli kaupungin perheneuvola.
– Oli pienen pieni myymälähuone ja pihalle asti jono. 16 tunnin työpäiviä. Mietittiin, kun oli pari kuukautta mennyt, että ei helkkari tätäkö tämä on, Kaija naurahtaa.
Molemmilla oli nuoria lapsia ja kotona ehti käydä vain nukkumassa muutaman tunnin. Ensimmäisistä vuosista on silti mukavia muistoja.
– Kivaa se oli. Oli siinä omat haasteensa, ei sitä voi sanoa. Nurmen Outi aika paljon neuvoi meitä alussa, Satu muistelee.
– Hän tuli hakemaan sämpylää ja huomasi, että likat on helisemällä. Saattoi jäädä hetkeksi myymään, Kaija jatkaa.
Kaijan suvussa on paljon yrittäjiä, joten apua löytyi, jos jokin asia arvelutti.
– Me vaan oltaisiin tykätty leipoa, mutta ei näistä paperiasioista, Kaija sanoo.
Neljän vuoden jälkeen Pullapirjot muutti yläkertaan. Vuorikadun tilat ovat pääasiassa riittäneet, vaikka asiakkaita on välillä jonoksi asti. Laajennusta ei mahdu tekemään.
– Onneksi tulee kesäaika. Paljon istuu porukkaa ulkona, Kaija sanoo.
Korona-aika avasi yrittäjien silmiä.
– Pidimme 1,5 viikkoa kiinni. Sitten aloimme soitella toisillemme, että ei tule mitään, kun kulut pyörivät. Vedimme tuulikaapista rajan ja tarjoilimme ovelta mukiin kahvia ja leivoimme pullaa ja sämpylää, Kaija muistelee.
– Se helpotti, että oli tosi lämmin kesä. Ihmiset liikkuivat, Satu muistuttaa.
Samalla he huomasivat, että ei tarvita niin suurta valikoimaa.
– Nyt se taas pikkuhiljaa lähtee lapasesta, Kaija naurahtaa.
Aiemmin yrittäjäkaksikko tuli jopa kahdelta yöllä töihin. Nyt riittää, että he ovat paikalla neljältä.
– Tämä on meidän ala. On ihana kokeilla kaikkia uusia juttuja, Kaija kuvailee.
Alussa ei ehditty kokeilla, vaan tehtiin asiakkaiden odottamia pullia ja sämpylöitä. Parin kuukauden jälkeen hankittiin yleiskone, mutta pääasiassa Pullapirjoissa luotetaan yhä omiin käsiin.
– Jos joku on artesaanileipomo, niin tämä. Ei ole pahemmin koneita ja laitteita ollut, Kaija sanoo.
Uusia ideoita löytyy netistä, mutta myös asiakkailta.
– Nakkipiiras on sellainen, jota asiakas kysyi. Ei aluksi tajuttu, mitä se tarkoittaa, mutta ruvettiin kokeilemaan. Nyt se on ollut varmaan kaksikymmentä vuotta, Satu muistelee.
Korona-aikana kahvilassa valmistettiin myös makkaraperunoita, hampurilaisia ja uuniperunoita. Nykyisin tarjolla on puuroa.
– Keitetään itselle joka aamu puuroa. Joku asiakas alkoi kysellä siitä ja vähän lisättiin määrää, Satu kertoo.
Kahvilatoiminnan lisäksi Pullapirjot valmistaa tilauksesta monenlaista.
– Välillä jos joku pyytää vaikka kinkkukiusausta juhliin, kyllä me vain tehdään, Kaija kertoo.
Suosituinta tuotetta ei tarvitse kauan miettiä.
– Munkit. Ne ovat aivan ehdottomat, Kaija sanoo.
Viime vuosikymmenen alussa yrittäjät avasivat Café Pulliksen Ylisellekadulle.
– Tuli kokeiltua ja todettua, että kahdessa paikassa ei voi olla yhtä aikaa, Kaija sanoo.
Lopulta paikkaa jatkoi eräs työntekijöistä muutaman vuoden ajan. Aluksi ruoanlaitosta nauttiva kaksikko pohti lounaskahvilan avaamista Pullapirjojen naapuriin, mutta se hanke kaatui.
Kokemusta keittiöstä kuitenkin on. Kaija työskenteli kymmenisen vuotta autotehtaan keittiössä, josta siirtyi keskuskeittiöön. Siellä kaksikko kohtaisi ensimmäisen kerran.
– Olin Helsingissä koulussa ja HK:lla töissä. Sitten tulin tänne takaisin, paljasjalkainen ukilainen Satu kertoo.
Kortistoon hän ei halunnut, vaan otti puhelimen käteen ja pääsi keskuskeittiöön.
Pullapirjoissa työskentelee yrittäjien lisäksi kolme työntekijää ja kolme opiskelijaa. Kenties joku heistä ottaa tulevaisuudessa yrityksen haltuun, sillä omilla lapsilla on jo toiset ammatit.
Ensimmäisten vuosien aikana ei juuri lomailtu, mutta viime vuosina on pyritty jokaiselle järjestämään parin viikon kesäloma.
Joulun tienoilla kahvila pysyy yleensä pidempään kiinni, mutta muuten päivät ja viikot venyvät, erityisesti juhlapyhinä.
– Kun tulee vappu, tullaan tunti, pari aikaisemmin. Pitää olla kaikki valmiina. Samoin äitienpäivänä ja isänpäivänä, Kaija sanoo.
Silloin ei kahdeksan tuntia riitä työpäivän mitaksi, vaikka siihen tavallisena arkipäivänä pyritäänkin.
Kotileipomo
Pullapirjot OyYrittäjät: Satu Kuusisto ja Kaija Nygård
Yrittäjänä alalla: pian 23 vuotta
Perustamisvuosi: 2002
Ala: kahvila, leipomo
Työntekijöiden määrä: yrittäjien lisäksi kolme työntekijää
Tässä juttusarjassa esitellään paikallisia yrittäjiä muutaman viikon välein. Seuraavana vuorossa on vuorossa parturi-kampaaja Kristiina Tanttinen.
