Uudessakaupungissa vuonna 1832 saksalaisen merimiehen ja uusikaupunkilaisen äidin perheeseen syntynyt Edvard Harloff rakennutti Uudessakaupungissa harvinaisen kaksikerroksisen tiilitalon Rauhankadun ja Ylisenkadun eteläkulmaan. Kaupunkilaiset puhuivat rakennushankkeesta ”Bomarsundin linnoituksena”, sen verran se poikkesi puutalokaupungin muista taloista.
Komea talosta tulikin, kulmaan avattiin ovi, sen yläpuolelle laitettiin rautakaiteinen parveke ja ikkunoiden yläpuolelle muurattiin kaaressa olevat tiilikoristeet. Harloff oli aloittanut kaupan alan ensin toisen palveluksessa, mutta perusti sitten tähän uuteen, vuonna 1857 valmistuneeseen rakennukseensa pääasiassa elintarvikkeita myyvän kauppaliikkeen.
Muutaman vuoden tässä asuttuaan hän avioitui kalantilaisen Matilda Sandvikin kanssa, myöhemmin perheeseen syntyi tässä talossa asuessa tyttäret Emilia ja Wendla . Kaikki ei kuitenkaan sujunut suunnitellusti ja Edvard joutui luopumaan liikkeestään ja komeasta rakennuksestaan jo 1860-luvun alussa. Erinäisten takuu- ja velka-asioiden johdosta talo siirtyi uusikaupunkilaisen kauppias ja konsuli Isak Wilhelm Ramsellin omistukseen. Harloffit saivat kuitenkin jäädä taloon vuokralle.
Uuden omistajan Isak Ramsellin tytär Isabella oli avioitunut Pyhämaassa syntyneen laivanvarustaja K arl Korsmanin kanssa. Korsmanista tuli tämän kivitalon seuraava omistaja. Hän ei kuitenkaan talossa asunut, vaan Harloffit asuivat talossa 1870-luvun alkuun saakka.
Karl Korsman vaikutti pääasiassa Turussa ja Hangossa. Hänestä tuli yksi suomalaisen tuon ajan merenkulun merkittävistä henkilöistä. Hän perusti muun muassa Höyrylaivayhtiö Ahkeran, Turun Rannikkohöyryalusyhtiön, Laivayhtiö Åbo:n ja Laivayhtiö Turun. Korsman rakennutti vuonna 1868 Suomen ensimmäisen potkurirannikkohöyrylaiva S/S Ahkeran.
Edvard Harloff kouluttautui kauppiasuran jälkeen lennätinalalle ja perhe muutti Uudestakaupungista muun muassa Porvooseen, Mikkeliin, Joensuuhun ja viimeiseksi Nurmekseen. Korsmanin omistamassa talossa asui tämän jälkeen eri vuokralaisia aina 1800-luvun loppuun saakka.
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia, taloja tai henkilöitä niillä.
Suuren kaupunkipalon 1855 jälkeen kaupunkiin rakennettiin muutama tiilitalo ja vain pari kaksikerroksista taloa. Ne valmistuivat heti palon jälkeen vastakkain Ylisenkadun ja Rauhankadun kulmaukseen. Toisesta, nykyisestä raatihuoneesta on tässä kirjoitussarjassa jo kerrottu.
Tässä kirjoituksessa käsitellään kivitaloa, joka sijaitsi Rauhankadun ja Ylisenkadun kulmassa sijaitsevan asuin- ja liikekerrostalon paikalla.
Kupari- ja peltiseppä Enrothin talo
Vieläkin moni uusikaupunkilainen puhuu tontista ja siinä vielä 1960-luvulla sijainneesta talosta nimellä ”Enrothin kulma”. Kiinteistön osti vuonna 1899 kupari- ja peltiseppä Johan Leonard Enroth (1867–1955).
Leonard (käytti tätä etunimeä) Enroth perusti oman peltisepän- ja kuparisepän verstaansa ja avasi kauppaliikkeen tähän torin laidan taloon ja tässä se toimi puolen vuosisadan ajan. Leonard Enroth toimi aktiivisesti myös monissa kaupungin, seurakunnan ja yrityselämän toimissa.
Myöhemmin Leonard avioitui Ellen Renvallin kanssa, joka kuitenkin menehtyi jo kolmikymppisenä. Leonard avioitui myöhemmin vielä Anna Lindroosin kanssa. Enrothin perhe asui talon yläkerrassa ja verstas ja kauppaliikkeet olivat ensimmäisessä kerroksessa.
Peltisepänliikkeen laajentuessa se siirtyi tontin piharakennukseen. Alakerran liiketiloissa toimi myös muita yrityksiä ja kauppaliikkeitä. Leonard Enrothin jälkeen talossa oli eri omistajia ja useita eri vuokralaisia.
1950-60-lukujen taitteessa talossa toimivat muun muassa Pesu-Helon pesulan myymälä ja 1960-luvun alussa Yrjö Paldanin omistama Torin Trikoo -myymälä. Ennen talon purkamista 1960-luvun alussa tässä talossa asui muun muassa kauppias ja vaatturi E. A. Koskisen perhe. Rakennus purettiin 1960-luvun alussa ja paikalle valmistui nykyinen kerrostalo.
Mari Jalava
