– Varmaan teni-ikäisenä olen pitänyt ensimmäiset pianotunnit. Lasten urheilukerhoja olen ohjannut ja ollut partiotoiminnassa mukana.
Pianon soiton hän aloitti jo 9-vuotiaana ja urheili siinä sivussa. Silti oma ammatinvalinta vaati pähkäilyä.
– Olin ihan hukassa lukion kolmannella, kun piti tietää, mitä tehdä isona. Mäkelän Anitta vihjasi, että eikö tuo musiikki ole sinun juttusi.
Kurkilahti pyrki Sibelius-akatemiaan musiikkikasvatuksen linjalle ja pääsi kerrasta sisään. Vuonna 2002 valmistunut Kurkilahti sai musiikinopettajan paikan alakoulusta Turussa.
Seitsemän vuotta kului Uudestakaupungista Turkuun kulkiessa, kunnes perhe-elämä tuli väliin ja piti miettiä, mitä tehdä. Opettajan virkoja ei lähiseudulla ollut.
Ihmisten kanssa jutellessa vahvistui ajatus, että hän voisi pitää pianotunteja ja muskaritoimintaa. Aluksi asiakkaina oli lähinnä tuttuja, kunnes hän huomasi, että musiikkiopiston ja kansalaisopiston välissä on pieni yrityksen mentävä kolo.
Hän pitää yksityisiä piano- ja kitaratunteja soittajan oman taustan mukaan. Nuorimmat ovat alakouluikäisiä, vanhimmat eläkeläisiä, jotka ovat kenties palanneet nuoruuden soittimen pariin tai halunneet opetella uuden taidon.
– Joku haluaa soittaa klassista, joku komppailla vapaasti kevyttä musiikkia. Tai molempia.
Kurkilahti vierailee päiväkodeissa ja hoivakodeissa pitämässä muskareita niin lapsille kuin vanhuksillekin sekä erityisryhmille.
– Välillä tehdään porukalla ja on hyvällä meiningillä yhteiset bileet. Ja toisaalta kiva kun on vain yksi pianisti tai kitaristi ja saa rauhassa keskittyä.
Vanhuksilla ei välttämättä ole enää sanoja, mutta opettaja näkee kuinka musiikki koskettaa.
– Vaikka ei ääni tule ulos, luen huulilta, että sieltä tulee ”aavan meren tuolla puolen” ihan prikulleen oikeilla sanoilla. Vaikka ei muistaisi, mikä päivä on tai minä vuonna on syntynyt, mutta laulut ovat jossain syvällä.
Yritystoiminnan ohella hän käy palkkatöissä pitämässä Välskärin koululla musiikkintunteja ja kansalaisopistolla vetämässä naiskuoro D’amenia ja nuorten bändipajoja. Uutena aloittaa Soidaan yhdessä -musisointiryhmä aikuisille, jossa soitetaan ja lauletaan matalalla kynnyksellä.
Monia on koulussa suorastaan kielletty laulamasta, mutta tässä ryhmässä on lupa avata suunsa.
– Päivi antaa luvan laulaa, hän naurahtaa.
Kurkilahti aloitti yritystoiminnan vuonna 2013 toiminimellä tehden käsitöitä, mutta Musiikkituvan hän perusti seuraavana vuonna.
Vanhempiensa talossa soittotunteja järjestänyt Kurkilahti löysi yritykselleen paikan Sorvakosta marraskuussa 2020 keskellä koronapandemiaa. Toiveissa oli rauhallinen tila, koska ihan missä tahansa kerrostalon kellarissa ei voi soittaa rumpuja.
– Tykkään työstäni ihan valtavan paljon. Voi tulla joka päivä hyvillä mielin töihin ja saa tehdä sitä, mistä tykkää.
Työpaikka kutsuu joka arkipäivä ja usein viikonloppuisinkin, kun hän valmistautuu omiin keikkoihinsa.
– Päivät ovat erilaisia. On tietty lukujärjestys, ja päälle keikkoja, kun ihmisillä on vaikka syntymäpäivät tai häät tai yrityksellä joku tilaisuus.
Sibelis-akatemian lehtori Esa Helasvuo terotti tunneillaan, että musiikin opettajan on pidettävä huolta omasta muusikkoudestaan. Siitä ajatuksesta Kurkilahti on pitänyt kiinni.
– Käyn esiintymässä soolona, duona, triona ja bändeinä. Siellä sun täällä, missä tarvitaan.
Vakka-Suomen musiikkiopistossa hän opiskeli 9-vuotiaasta 19-vuotiaaksi asti. Hän pääsi jo nuorena esiintymään ja säestämään muun muassa D’ameni-kuoroa.
– Täällä kaupungissa on hyvä kasvaa musiikin kanssa, Kurkilahti kehuu.
Kurkilahti on yleensä pitänyt yhden pidemmän lomapätkän kesällä, mutta tällä kertaa se jäi haaveeksi. Toisaalta kesällä opetustyötä on vähemmän ja enemmän keikkoja.
– Se on tasapainoilua työn ja vapaa-ajan kanssa. Silloin kun työtä on, sitä tehdään.
Hän muistaa hyvin koronavuodet, kun jäljelle jäivät vain yksittäiset etäopetustunnit. Vasta nyt hän on saanut kurottua kiinni ajan jättämää lovea.
Muuten hän nauttii pienistäkin vapaahetkistä ja menee vaikka heittelemään kahvakuulaa pellolle. Mäkelä ohjeisti häntä aikoinaan, että kannattaa olla joku harrastus, kun musiikista tulee työ. Myöhemmin hän on huomannut sen hyväksi neuvoksi.
– Käyn ennemmin jumppatunneilla tai lähden metsään kävelemään. Liikunta on jäänyt henkireiäksi ja harrastukseksi.
Metsälenkillä ei korvissa pauhaa musiikki, vaan hiljaisuus tai kaverin kanssa höpöttely. Arkeen kuuluvat myös lasten kuskaamiset ja kannustamiset jalkapallo- ja koripallokenttien laidoilla.
Musiikkitupa
Yrittäjä: Päivi Kurkilahti
Yrittäjänä alalla: 11 vuotta
Perustamisvuosi: 2014
↓Ala: musiikin opetus ja koulutus
↓Työntekijöiden määrä:
ei muita yrittäjän lisäksiTässä juttusarjassa esitellään paikallisia yrittäjiä muutaman viikon välein. Seuraavana on vuorossa hieroja Marjo Liikala.
