Maria Lidrothin 1850-luvulla rakennuttamassa porvaristaloon kuuluvassa ulkorakennuksessa on esitetty eläviä kuvia jo sadan vuoden ajan. Uudessakaupungissa oli ensimmäisiä elokuvia esitetty jo aivan 1900-luvun alussa muun muassa Kasvin talolla ja Vallilassa.
Tiettävästi ensimmäistä kertaa uusikaupunkilaisille esitettiin elokuvia Raittiusseura Kasvin talossa 20.3.1907. Ensimmäinen varsinainen elokuvateatteri aloitti toimintansa Sepänkadulla (Sepänkatu 6, nyt Kauri-sali) vuonna 1923, kun turkulaiset herrat Helle ja Jaakkola avasivat Kino-elokuvateatterin.
Heti seuraavan vuoden alussa Kino sai kilpailijan, kun tähän Alinenkatu 16 sijaitsevaan ulkorakennukseen oli kunnostettu elokuvateatteri. Lakitieteen ylioppilas Nikolai Saarnio antoi omistamalleen elokuvateatterille nimeksi Pallas.
Kapeaan ja pitkään teatterisaliin mahtui tuolloin 187 asiakasta. Valkokankaan ja penkkirivistön välissä oli tila soittajille, jotka säestivät tuohon aikaan vielä esitettyjä mykkäelokuvia.
Ensimmäisenä elokuvana 15.1.1924 Pallaksessa esitettiin historiallinen elokuva Englannin kuningatar Elisabeth ja Essexin kreivi . Viiden vuoden ajan pienessä Uudessakaupungissa toimi kaksi elokuvateatteria, Sepänkadun Kino lopetti toimintansa 1929.
Alisenkadun elokuvateatteri Pallas ehti toimia vain noin vuoden tuolla nimellä. Uusi omistaja Gustaf Stenroos muutti joulukuussa 1924 elokuvateatterin nimeksi Astra.
Vuonna 1926 omistajaksi tuli hetkeksi Eino Barck ja hänkin halusi muuttaa teatterin nimen, nyt elokuvia katsottiin Suomi-nimisessä teatterissa. Stenroos kuitenkin palasi elokuvateatterin omistajaksi melko pian ja omisti Suomi-teatterin vuoteen 1933 saakka.
Ennen tätä, syyskuussa 1932 oli teatterissa nähty ja kuultu ensimmäinen äänielokuva.
Vuonna 1933 Gustaf Stenroos myi elokuvateatterin uusikaupunkilaiselle Erkki Laaksoselle , joka luonnollisesti halusi jälleen vaihtaa teatterin nimeä, nyt siitä tuli Bio Revy.
Jo seuraavana vuonna omistaja vaihtui jälleen, nyt omistajaksi tulivat Paavo Varjo ja Väinö Kantelo . Myöhemmin Varjon tilalle osakkaaksi tuli elokuvateatterissa jo työskennellyt ja tontin kiinteistössä asunut Erkki Salminen .
1930–40-lukujen vaihteessa Bio Revyn toimialaan kuului myös elokuvakiertueet. Omalla kuorma-autolla kierrettiin niin Vakka-Suomessa, Satakunnassa kuin kauempanakin eri seurojentaloilla esittämässä eläviä kuvia.
Erkki Salmisen kuoltua vuonna 1940 hänen vaimonsa Siviä Salminen tuli yhtiön osakkaaksi ja melko pian hänestä tuli elokuvateatterin ainoa omistaja. Siviä Salminen teki teatterissa uudistustöitä ja nimesi teatterin vuonna 1941 Kuvalaksi.
Hän myös lunasti tontin rakennukset omistaneelta Keravuorelta elokuvateatterin rakennuksen itselleen 1950-luvulla. Siviä Salminen omisti Kuvalan vuoteen 1974 saakka, jolloin omistajaksi tuli turkulainen Pasi Raivonen . Nykyinen omistaja Tero Vall on omistanut Kuvalan vuodesta 2005 lähtien.
Mari Jalava
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia, taloja tai henkilöitä niillä.
Tässä kirjoituksessa ollaan aivan Alisellakadulla talossa, jonka ulkorakennuksessa on esitetty elokuvia tammikuussa 2024 jo sadan vuoden ajan ja Kuvala-nimisessä elokuvateatterissakin jo yli 80 vuotta.
Kuvalan vaiheista on myös julkaistu vuonna 2014 Kirsi Rantasen kirjoittama kirja, jota on myynnissä mm. Uudenkaupungin museossa.
Laivanvarustaja Maria Lindrothin rakennuttamat talot
Mari Jalava
Nykyisen Alisenkadun ja Nordströminkadun kulmatontilla oli jo 1800-luvun alkupuolella merkittävän uusikaupunkilaisen laivanvarustajan ja kauppiaan Henrik Lindrothin porvaristalo. Henrikin kuoltua 1825 hänen laajaa laivanvarustustoimintaa jatkoi leskirouva Maria Lindroth .
Hän myös jatkoi asumistaan tontilla perheen lasten kanssa. Tämän korttelin talot tuhoutuivat kaupunkipalossa 1846, mutta Maria Lindroth rakennutti palon jälkeen vanhimman poikansa kauppias Johan Henrik Lindrothin kanssa samalle paikalle nämä siinä vielä nykyäänkin sijaitsevat komeat kaupunkitalot.
Talot lienevät valmistuneet vuosina 1856–57, sillä henkikirjojen mukaan tontilla ei vielä asuttu vuonna 1856, mutta seuraavana vuonna jo asuttiin.
Lindrothin perheen omistuksessa tontin rakennukset olivat vielä Maria-äidin kuoleman 1877 jälkeenkin.
Rakennuksissa asui nyt paitsi perikunnan jäseniä myös vuokralaisperheitä. 1920-luvun alussa veljekset Hannes ja Martti Keravuori ostivat kiinteistöt. Myös ulkorakennus, josta vuonna 1924 oli kunnostettu elokuvateatteri, oli tuolloin Keravuoren omistuksessa.
Keravuoren aikana 1940-luvulla tontin rakennuksista muodostettiin asunto-osakeyhtiö, jollainen se vieläkin on.
