Alisen- ja Rauhankadun kulmassa sijaitseva, nykyisen kirjaston väistötilojen rakennus valmistui vuonna 1976 Postitaloksi. Sen paikalta purettiin komea ja koristeellinen puutalo, jossa posti ja lennätin olivat aikaisemminkin toimineet.
Tuon koristeellisen talon rakennutti kelloseppä Evert Viktor Heerman vuokrattavaksi muun muassa lennätinlaitokselle vuonna 1887. Rakennuspiirustuksen allekirjoitti vuotta aikaisemmin Johan Östman , jonka tiedetään suunnitelleen rakennuksia ainakin Turkuun (mm. Kärsämäen koulurakennus).
Sähkölennättimen merkitys etenkin Uudenkaupungin kaltaisessa merenkulkukaupungissa oli suuri. Sähkötettävät viestit piti ennen omaa lennätinasemaa viedä Turkuun saakka välitettäväksi.
Vuonna 1865 Uuteenkaupunkiin saatiin kuitenkin oma sähkölennätinasema, joka aloitti toimintansa Itätullintorin laidalla olevassa rakennuksessa. Kun tämä Rauhankadun kulmassa sijaitseva talo valmistui, muutti lennätinasema siihen.
Kelloseppä Heerman oli ostanut tontin vanhan rakennuksen, purkanut ja rakennuttanut paikalle ”suurimman ja komeimman talon koko kaupungissa”, kuten sanomalehti Aura asiasta kirjoitti.
Talo vuokrattiin heti venäläiselle lennätinasemalle. Tilat sai myös Uudessakaupungissa sijainnut tanskalainen lennätin. Talo oli todellakin komea, siinä oli yhteensä 21 tulisijalla varustettua huonetta. Talon juhlallisia vihkiäisiä vietettiin keväällä 1887. Tontille valmistui myös tiilestä ulkorakennus, jossa oli leivintupa ja asuinkamareita.
Det Store Nordiske Telegraf-Selskab, uusikaupunkilaisittain ”tanskalainen lennätin”, yhdisti vuodesta 1869 alkaen Islannin, Englannin, Tanskan ja Ruotsin Uudenkaupungin välityksellä Venäjään ja Aasiaan aina Japania myöten. Lennättimen myötä kaupunkiin muutti kymmeniä tanskalaisia perheitä, jotka toivat pikkukaupunkiin piristystä monella tavalla.
Tanskalainen ja suomalainen (venäläinen) lennätin toimivat siis samassa rakennuksessa, erillisissä huoneistoissa, mutta hyvässä yhteistyössä. Lennätinasemat työllistivät paljon, sillä aina 1900-luvun alkuun saakka sähkösanomat purettiin täällä ja sitten lähetettiin eteenpäin, eli sähköttäjiä tarvittiin.
Sanomien määrä oli suuri, esimerkiksi vuonna 1882 Uudenkaupungin ja Pietarin välillä kulki 152 000 sanomaa. Parhaimmillaan Uudessakaupungissa oli lähes 60 sähköttäjää.
Suomen itsenäistymisen jälkeen suomalaisen lennättimen toiminta hiljeni, kun yhteyksiä Venäjälle ei enää pidetty. Lennätinlaitos liitettiin vuonna 1927 osaksi postilaitosta. Tuolloin Uudenkaupungin posti muutti myös tähän Rauhankadun ja Alisenkadun kulmataloon.
Tanskalainen lennätin taas lopetti kokonaan toimintansa Uudessakaupungissa vuonna 1954. Moni kaupunkilainen puhuukin talosta “postitalona”, sillä siinä Uudenkaupungin posti toimi talon purkamiseen 1972 saakka. Uusi postitalo valmistui samalle paikalle ja siinäkin posti oli aina postikonttorin sulkemiseen tammikuussa 2018 saakka.
Puutalon omisti vuodesta 1909 alkaen Uudenkaupungin Suomalaisen Seura, jolta se siirtyi 1950-luvulla Uudenkaupungin Suomalaisen Seuran säätiölle. Suomalaisen seuran vuokralaisena puutalossa oli myös Uudenkaupungin seurakunta.
Talon Alisenkadun puoleisessa päädyssä olleessa huoneistossa oli Uudenkaupungin pappila vuosina 1925–1957. Säätiö myi talon Postipankille, joka purki vanhan rakennuksen ja rakennutti uuden talon 1976. Nyt entisissä postin ja Postipankin tiloissa ovat muun muassa kirjaston väistötilat.
Kirjoittaja on Uudenkaupungin museonjohtaja Mari Jalava.
