Käätyjärveä ei alun perin ollut olemassakaan. Vielä vuoden 1956 valokuvassa alue on metsää, peltoa ja suota. Tekojärvi rakennettiin vuonna 1964, mutta silloin sitä ei suunniteltu virkistyskäyttöön.
– Käätyjärvi rakennettiin varavesialtaaksi, kun Rikkihappotehdas (myöhemmin Kemira, nykyinen Yara) tarvitsi paljon vettä, eikä Makean veden altaasta ollut vielä suola poistunut, kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén kertoo.
Veden alle jäi aluksi noin kolme hehtaaria peltoa ja yhdeksän hehtaaria metsää. Ruokolanjärven ja Käätyjärven väliin rakennettiin leveä penger. Siihen aikaan suunnitelmissa oli jopa, että tälle kaistaleelle olisi rakennettu Uusikaupunki – Ennyinen -tie, mutta suunnitelma ei toteutunut.
Kun tekojärvi rakennettiin, sitä ei aluksi ruopattu, vaan maa-aines jäi järven pohjaan. Kun vettä juoksutettiin Ruokolanjärveen, turvemaa alkoi nousta Käätyjärven pintaan. Uudessakaupungissa muistetaan vielä, miten Käätyjärvellä oli liikkuvia saaria eli turvemättäitä, joissa kasvoi jopa puita.
– Ne muodostivat aikamoisen vaaran. Lasten tiedettiin kiipeävän saarille. Riskinä oli, että joku lapsista olisi voinut humahtaa saaren läpi ja jäädä sen alle, Arvela-Hellén muistelee.
Sellaista vaaratekijää kaupunki ei voinut pitää, niinpä vuonna 1994 alkoi Käätyjärven kunnostaminen. Käätyjärvi ruopattiin, rantoja muotoiltiin ja liikkuvat saaret poistettiin. Poistettavia turvemaita oli kaikkiaan noin 50 000 kuutiota. Töistä vastasi Turun vesi- ja ympäristöpiiri ja järven kunnostamisen kustannusarvio oli 1,1 miljoonaa markkaa.
– Ruoppauksen jälkeen jatketaan veden laadun seurantaa sekä Käätyjärvessä että Ruokolanjärvessä, sillä projekti on vesipiirille myös eräänlainen tutkimuskohde, insinööri Jaakko Klang kertoi Uudenkaupungin Sanomissa 15.9.1994.
Jo tätä ennen Käätyjärveä oli alettu suunnitella virkistysalueeksi. Uudenkaupungin valtuuustossa oli hyväksytty yleissuunnitelma, jonka mukaan järvelle rakennettaisiin pyörätiet ja uimaranta.
Uimarantaa ei toteutettu, mutta ulkoilureitistö Käätyjärven ja Ruokolanjärven ympäristöön on rakennettu.
– Ranta ja pohja eivät olleet soveliaita uimarannalle, mutta veden laatu olisi kyllä riittänyt, Arvela-Hellén arvioi.
Paljon muutakin Käätyjärvelle on suunniteltu. Vuonna 2006 Raija Seppänen teki suunnitelman perhepuistosta Käätyjärvelle.
Kari Hirvensalo istutti Ruokolanjärven ja Käätyjärven väliin alppiruusupuiston.
Hakametsän puoleisen rannan leikkipuiston viereen asennettiin vuonna 2018 ulkokuntoilulaitteita.
Ramboll Finland Oy:n vuonna 2022 valmistuneessa suunnitelmassa Käätyjärven ympäristöön on ehdotettu muitakin levähdyspaikkoja sekä esteetöntä kulkua Salmen puolelle.
Suunnitelmaan sisältyi myös ehdotus, että Ruokolanjärven ulkoilureitiltä olisi suora yhteys Alisenkadun päähän.
Käätyjärven ulkoilureitistä yleisötilaisuus
Teija Uitto
Ramboll Finland Oy on valmistellut kaupungille suunnitelman, miten Käätyjärven ja Ruokolan järvien ympäristönä voitaisiin kehittää.
– Kuntalaispalautteissa on toivottu valaistusta ja Hakametsästä Ruokolan järvelle kulkevan silta-alueen parantamista, kaupunginarkkitehti Leena Arvela-Hellén kertoo.
Ramboll Finlandin suunnitelma painottui ulkoilureitin pohjien kunnostukseen ja valaistuksen parantamiseen eli seikkoihin, jotka ovat alueen käytön lisäämiselle oleellisia.
Suunnitelman pohjalta kaupunginhallitukselle esitettiin viime syksynä, että tämän vuoden talousarvioon varattaisiin 100 000 euroa järvien ulkoilureittien kunnostamiseen. Kaupunginhallitus päätti kuitenkin toisin ja määräraha poistettiin talousarvioesityksestä. Valtuusto päätti lopulta Ari Saastamoisen ja Eero Hennon esityksestä, että Käätyjärven ulkoilureitin kunnostamiseen varataan tälle vuodelle 50 000 euroa.
Koska määräraha on nyt alkuperäistä esitystä pienempi, on mietittävä mihin raha riittää.
– Aiomme järjestää keväämmällä yleisötilaisuuden. Sen pohjalta sitten mietitään, mitä alueelle tehdään, Arvela-Hellén toteaa.
