Avoimen uteliaasti vierailijoita katsovia, kulmiensa alta kiukkuisesti tuijottavia ja yhdessä pitkän luutalennon jälkeen lepohetkestä nauttivia käsintehtyjä nukkeja. Muun muassa näitä on nukketeatteritaiteilija Kerttu Aaltonen tuonut esille Runonkulman galleriaan, jonne on pystytetty Nukketeatteri Piironginlaatikon 40-vuotisjuhlanäyttely nimeltä Nukkejuhlat.
– Nukketeatteri on täysin oma taiteenlajinsa ja siinä draama esitetään eri tavalla. Nukketeatterinäytelmässä on oltava selkeä rakenne, joten esimerkiksi monet kansansaduista taipuvat hyvin pienelle näyttämölle. Nukketeatteri on toimintaa parhaimmillaan, jossa ei välttämättä tarvita sanoja ollenkaan, Aaltonen kuvailee.
Aaltonen aloitti nukketeatteriuransa jo lastentarhanopettajaksi opiskellessaan ja Salossa asuessaan, mutta varsinaisen yrityksensä hän perusti muuttaessaan Uuteenkaupunkiin.
– Teatterin nimeä miettiessä totesin, että nimi saisi kertoa tarinaa, joten päädyin Piironginlaatikkoon, Aaltonen aloittaa.
Nukketeatteri Piironginlaatikon nimi tulee Uudenkaupungin vanhoista puutaloista ja Aaltosen lapsuuskodin peilipiirongista, joka oli kodin hienoimpia huonekaluja.
– Kasvoin pienituloisessa viisilapsisessa perheessä, joten ei minulla ollut lapsena nukkeja. Sain ensimmäisen nukkeni 5-vuotiaana, kun lauloin sukujuhlissa ja sukulaiset keräsivät minulle hattuun kolikoita. Nukke oli kuitenkin niin hieno, ettei sen kanssa saanut leikkiä, joten sitä säilytettiin piirongin päällä, hän muistelee.
Perheessä oli vauhdikas koira, joka yhtenä päivänä nappasi nuken piirongin päältä ja repi siltä hiukset. Sen jälkeen nukella sai leikkiä vapaasti.
– Sen jälkeen olen leikkinyt päiväkodin lasten kanssa sadoilla nukeilla ja tehnyt itse kymmeniä, joten nukettoman lapsuuden traumasta olen päässyt yli. Jokaiseen näytelmään tarvitaan uudet nuket, joten nukketeatteriyritystä pyöritetään todellakin rakkaudesta käsityöhön ja kulttuuriin, Aaltonen nauraa.
Aaltonen on tuonut Runonkulman näyttelyyn poimintoja teatterinsa nukeista, lavasteista, rekvisiitasta ja puvuista vuosilta 1984–2024. Esillä on kuvia on myös näytelmistä ja erilaisista lasten seikkailukierrosten kohteista.
– Teatterinukkeja voi tehdä monenlaisista materiaaleista. Esimerkiksi käsityönä puusta rakennettavan nuken työstämiseen voi kulua viikkoja. Huovuttamalla tehdyt nuket ovat puolestaan nopeampia valmistaa ja materiaalin kerrostaminen on tekijälleen armollisempi, Aaltonen kuvailee.
Näyttely tarjoaa kurkistusmahdollisuuden myös nukentekijän työpajaan, koska esillä on esimerkiksi lukuisia työvaiheita vaativa bunraku-nukke sekä sen rakentamiseen vaadittavia osia.
– Bunraku on japanilaiseen perinteeseen kuuluva nukketeatterin muoto 1600-luvulta. Olen tehnyt yhden bunraku-nuken ja se työ oli kyllä monimutkaista ja vaikeaa. Bunraku-nuken liikuttamiseenkin tarvitaan lavalle kolme henkeä, Aaltonen summaa.
Aaltonen on Piironginlaatikon kautta esittänyt kymmeniä näytelmiä eri puolilla Suomea ja muutamia myös ulkomailla. Onpa hän esiintynyt myös Pikku Kakkosessakin. Hänen taitavista käsistään ovat syntyneet näytelmät ja nuket niin Pikku Prinssiin, Pikku pikku Liisan seikkailuihin, yhdeksään kultapäiseen prinssiin kuin runonlaulaja Mateli Kuivalattareenkin
Viimeisimpänä hän on tehnyt kuplettinäytelmiä ohjaaja-dramaturgi Mikko Rantasen kanssa, jonka kanssa hän on esittänyt Tauno Palosta , Ansa Ikosesta ja Tapio Rautavaarasta kertovia näytelmiä.
– Nukketeatteria olen tehnyt niin lapsille, nuorille, aikuisille kuin senioreillekin. Ilomantsilaisesta runolaulajasta Matelista kertova näytelmä oli aikuisille ja nuorille suunnattu nukke-, esine- ja varjoteatteriteos vuodelta 2001. Silloin nukketeatteria ei tehty vielä juurikaan aikuisille, hän muistelee.
Nukkejuhlat-näyttely on esillä Runonkulman galleriassa 30. maaliskuuta asti.
