1800-luvun puolivälin jälkeen Uuteenkaupunkiin perustettiin useita erilaisia yhdistyksiä ja seuroja, joiden toiminnassa etenkin kaupungin porvaristo vietti vapaa-aikaansa.
Ongelmana oli kuitenkin sellaisen juhlahuoneiston, jossa voisi järjestää erilaisia tilaisuuksia, puuttuminen. Myöskään kunnollista herrasväen ravintolaa ei kaupungissa ollut.
Monessa mukana olleet kaupungin vaikuttajaherrat Erik J Savón , Robert Hartman ja Georg Grönholm päättivät perustaa yhtiön Walhalla Ab:n, jolle kaupunki myönsi 50 vuodeksi tontin Vallimäeltä ravintolarakennusta varten. Päätös tehtiin joulukuussa 1876 ja huhtikuussa 1877 signeerasi aikansa tunnettu arkkitehti Frans Sjöström rakennuspiirustuksen “Ravintola- ja tanssipaviljonkia varten”.
Turkulainen Frans Sjöström työskenteli muun muassa lääninarkkitehti G. Th. Chiewitzin toimistossa. Muita hänen suunnittelemiaan rakennuksia ovat esimerkiksi Kiteen ja Lapinlahden kirkot ja Malmgårdin kartano Pernajassa. Vallilan komea ja koristeellinen ravintolarakennus valmistui Alisenkadun länsipäähän vuonna 1880.
Nyt kaupungin porvaristo oli saanut juhlahuoneiston, jossa järjestää tilaisuuksia. Ja niitä todellakin järjestettiin. 1800–1900-lukujen vaihteen paikallislehteä selaamalla löytyy lähes jokaisesta numerosta ilmoituksia Vallilassa järjestettävistä tilaisuuksista: torvisoittokuntien konsertteja, rouvasväenyhdistyksen arpajaisia, tansseja, tanssikursseja, vappujuhlia, juhlapäivällisiä ja iltamia.
Ravintolan omistushistoria on ollut vaihteleva ja jo ensimmäisinä vuosikymmeninä se vaihtoi usein sekä omistajaa että ravintolatoiminnan vuokraajaa.
Vallilan omistajat hankkivat vuonna 1892 ravintolan viereisellä tontilla olleen rakennuksen aikomuksenaan rakentaa uusi hotellirakennus ravintolan yhteyteen.
Neljän vuoden kuluttua signeerasi arkkitehti Helge Rancken piirustuksen uudesta jykevästä hirsirunkoisesta hotellirakennuksesta, joka valmistui vuoteen 1897 mennessä (Alinenkatu 39).
Helge Rancken oli tunnettu suomalainen arkkitehti, joka toimi tuohon aikaan arkkitehtina Turun lääninrakennuskonttorissa. Hän on suunnitellut muun muassa Vampulan ja Västanfjärdin kirkot.
Mari Jalava
Katujen kertomaa
Tämä juttusarja esittelee uusikaupunkilaisia katuja ja niiden kertomaa. Millainen on uusikaupunkilaisten katujen historia, mistä kadut ovat saaneet nimensä, mitä kaduilla on tehty, kuka asunut tai mitä niiden varrella on tapahtunut?
Juttusarjassa esitellään yksittäisiä katuja, kokonaisia kaupunginosia tai pelkästään joitakin tapahtumia, taloja tai henkilöitä niillä.
Tässä kirjoituksessa ollaan aivan Alisenkadun länsipäässä, mistä löytyy kaksi komeaa arkkitehtien 1800-luvun lopulla suunnittelemaa puurakennusta.
Roistolan lyhyt historia
Mari Jalava
Hetken Vallilan tiloissa toimi myös “kansankapakka”, jonka kaupunkilaiset nimesivät Roistolaksi. Tämä edullisempi kapakka sijaitsi Vallilan alakerrassa.
Tämä ravintola aiheutti kuitenkin raittiusväen piirissä harmia ja vuonna 1903 kaupunginvaltuusto määräsikin Roistolan suljettavaksi.
Keväällä 1903 oli 726 kuntalaista (kaupungin väkiluku noin 4 200) jättänyt valtuustolle anomuksen, että Vallilan ravintolalle annettaisiin anniskeluoikeudet vain sillä ehdolla, että alakerrassa oleva Roistola suljettaisiin kokonaan.
Perusteluina oli muun muassa siellä vietetty “paha elämä”, tilojen ahtaus ja valvonnan hankaluus sokkeloisissa pienissä tiloissa. Lisäksi todettiin, että “on jopa hengenvaarallista kulkea lähistön kaduilla tästä kapakasta purkautuvien humalaisten johdosta”.
Joku valtuuston jäsenistä myös puolusti Roistolaa perusteella, että vaarana olisi, että yläkerran ravintolasta tulisi “kaiken kansan” ravintola. Tasan menneen äänestyksen ratkaisi puheenjohtajana toimineen kirkkoherra Roosin ääni ja näin Vallila sai pitää anniskeluoikeutensa Roistolan sulkemisen ehdolla.
Vallilan kolkko kellari toimi helmikuussa 1918 myös punakaartilaisten vangitsemien kaupunkilaisherrojen väliaikaisena vankisellinä. Punakaarti valtasi Uudenkaupungin 11.2.1918 ja heti vangittiin kaupunkiin jääneitä silmäätekeviä, henkilöitä, jotka olivat olleet mukana esimerkiksi suojeluskunnan toiminnassa.
Vallilan ahtaaseen, pimeään ja kolkkoon kellariin vangittiin muutamaksi päiväksi ainakin kirkkoherra J. J. Simelius , pormestari H. Söderman , kaupunginlääkäri S. Jalava , työnjohtaja W. Aalto , kaupunginpalvelija W. Aaltonen ja oikeusneuvos A. Linturi .
Ravintolan ja hotellin omistajat olivat pitkään samat. 1920-luvulla yhtiön omistajana oli muun muassa Janhua Oy ja 1950-luvun lopulta omistajina olivat “Vallilan eli Aallon sisarukset”.
Yhtäjaksoinen ravintola- ja juhlatilatoiminta päättyi vuonna 1967. Oli lähellä, ettei historiallista Vallilan ravintolarakennusta tämän jälkeen purettu.
Rakennusliike Reijo Koski oli hankkinut Vallilan ja ajatuksena oli purkaa vanha rakennus ja rakentaa tilalle ajan mukainen kuusikerroksinen hotellirakennus, jossa olisi myös 400-paikkainen ravintolarakennus.
Tästä hankkeesta oli jo valmiina arkkitehti Raimo Narjuksen suunnitelmatkin. Hanke kuitenkin peruuntui ja Vallila säilyi.
1970-luvun alusta lähtien Saab-Valmetin autotehdas vuokrasi Vallilaa henkilökunnan vapaa-ajantilaksi. 1980-luvulla Vallia-yhtiön omistajina olivat yhdessä autotehdas, Rauma-Repolan telakka, Kemiran lannoitetehdas ja kaupunki.
1990-luvun puolivälistä lähtien Vallila-yhtiö on ollut jälleen yksityisessä omistuksessa ja se on säilynyt yhä, yli 140 vuoden jälkeenkin juhlatilana.
