Elinympäristöiksi sisiliskot kelpuuttavat monenlaiset maastot, kunhan sieltä löytyy aurinkoisia paikkoja lämmittelyä varten, sekä riittävästi ravintoa. Tyypillisimmin sisiliskoja tavataan metsänreunoilla, niityillä ja peltojen laidoilla. Myös rauhalliset pihapiirit, joissa on riittävästi suojapaikkoja, soveltuvat sisiliskoille.
Sisiliskot ovat paikkaeläimiä. Naaraiden reviirit ovat yleensä pienempiä, koiraat liikkuvat laajemmalla alueella. Tyypillisesti sisiliskon reviiri on joitain satoja neliömetrejä. Reviirin koko riippuu myös siitä, kuinka hyvin siellä on tarjolla ravintoa.
Petoina sisiliskot syövät käytännössä kaikkia sopivan kokoisia selkärangattomia, kuten hämähäkkejä, hyönteisiä ja kastematoja. Saaliinsa sisiliskot pyydystävät väijymällä ja syöksymällä uhrinsa kimppuun nopeasti. Usein ne ravistelevat saalistaan nopeasti ja nielevät sitten pökertyneen uhrin.
Sisiliskot itse maittavat muun muassa kyille sekä useille nisäkkäille ja linnulle. Niillä on kuitenkin valttikortti vaaratilanteiden varalle. Sisiliskon häntä voi katketa kokonaan tai osittain, ja jäädä kiemurtelemaan paikoillaan.
Irronnut häntä voi hämätä saalistajaa sen aikaa, että lisko pääsee luikahtamaan pakoon. Tilalle kasvaa hitaasti uusi häntä, yleensä aiempaa lyhyempi ja paksumpi.
Sisiliskon hännässä on useampia murtumatasoja. Näissä kohdissa hännän solut ovat hieman heikompia. Myös hännän veri- ja hermosuonistot ovat kehittyneet siten, että hännän katkeaminen ei ole kivuliasta eikä murtumakohdasta vuoda verta. Monen muun liskolajin tapaan sisiliskotkin keräävät häntäänsä vararavintoa, joten hännän menettäminen varsinkin loppukesästä tai alkusyksystä voi vaikeuttaa talvesta selviämistä.
Elo-syyskuun vaihteessa sisiliskot vetäytyvät horrostamaan. Sopivan suojaisa talvehtimispaikka saattaa löytyä lahoavasta lehtikompostikasasta tai lahosta kannosta, joiden lämpötila pysyy etenevän lahoamisen ansiosta hieman ympäristöä korkeampana. Myös routarajan alapuolelle asti ulottuvat maakolot kelpaavat talvehtimispaikaksi.
Talvihorros päättyy huhti-toukokuussa. Koiraat heräilevät muutamaa viikkoa naaraita aiemmin ja kiiruhtavat vahtimaan reviireitään. Herättyään naaraat hakeutuvat koiraiden feromonien houkuttelemina niiden luo parittelemaan. Sen jälkeen naaraat vetäytyvät omille reviireilleen.
Pohjoisen alueen sisiliskojen lisääntymisen erikoispiirteenä on, että naaraat synnyttävät eläviä poikasia. Heinä-elokuussa syntyvät poikaset ovat ohuen kalvon peittämiä. Kalvosta kuoriuduttuaan ne lähtevät heti omilleen ja aikuistuvat sukukypsiksi asti nelivuotiaina.
Teksti: Lily Laine, kuva: Maija Karala
