Säpin majakka täytti tänä vuonna 150 vuotta. Sen kunniaksi Suomen Majakkaseura ja Säppi 2000 -yhdistys julkaisivat kirjan. Säppi -kirja säväyttää monin tavoin: laajuudellaan, kirjoituksillaan ja kuvituksellaan.
Kirjan nimi on lyhyesti ja ytimekkästi ”Säppi”. Alaotsikko ”Majakan valopiiri Luvialta Poriin ja Merikarvialle” kertoo sen, että kirja käsittelee muutakin kuin majakkaa. Sivuja kirjassa on vähän yli 300. Kuvia on paljon ja iso osa on ennen julkaisemattomia. Kuvitusta täydentävät vanhat kartat jopa 400 vuoden takaa.
Säpin majakalla on kirjassa luonnollisesti iso osuus. Majakasta kerrotaan sen suunnittelusta ja rakentamisesta alkaen. Kirjassa todetaan, että kun Isonkarin majakka oli valmistunut vuonna 1833 Pohjanlahdelle kaivattiin lisää majakoita ja loistoja, mutta kului neljä vuosikymmentä ennen kuin Luvian Säppiin saatiin majakka.
Se merkitsi selvää parannusta erityisesti Porin merenkulun kannalta. Kirjassa korostetaan myös vahvasti Porin merenkulun vaikeuksia, joita maan kohoaminen ja Kokemäenjoen tuomat maamassat ja niiden myötä mataloituneet väylät ovat aiheuttaneet.
Kirjan aikajakso ulottuu keskiajalta nykyaikaan. Porin seudun merenkulun käsittely alkaa varhaisista ajoista ja jatkuu maailmansotien rajamerkkien kautta tähän päivään.
Oman lukunsa ovat saaneet luonnollisesti väylät ja merimerkit Krimin sotaan saakka, luotsaus 1870-luvulta 1970-luvulle ja Krimin sodan jälkeen rakennetut merimerkit. Niihin kuuluvat muun muassa Kallon majakka, Ouran pooki sekä Merikarvian ja Porin majakat. Myös merialueen haaksirikoilla on kirjassa iso osuus.
Nykypäivästä Säpin saarella kirjassa kerrotaan laajasti. Osansa ovat saaneet saaren kasvillisuus, muflonit, lintuasema sekä alueen kansallispuisto.
Iso osa kirjan teksteistä on Majakkaseuran monitoimimiehen Pekka Väisäsen käsialaa. Kirjan kuvitus on korkeatasoista, esimerkkinä siitä ovat Matti A. Pitkäsen saaristokuvat.
Säpin seutu on maantieteellisesti melkein Uudenkaupungin naapurissa. Aika harvan veneilijänkään matkat taitavat suuntautua sinne, kun keula käännetään mieluummin etelään. Säpin Seudun Purjehtijoilla on sen sijaan oma tukikohtansa Uudenkaupungin saaristossa.
Säppi-kirja tarjoaa mielenkiintoista tietoa Pohjanlahden vähän pohjoisemmista saarista ja alueista, joten kiinnostus niitä kohtaan saattaa hyvinkin syntyä.
Alueiden etäisyys tulee esille myös siinä, ettei täkäläisiä tietoja kirjasta juuri löydy. Isokari siis mainitaan ja se, että Suomen laivaston osasto lähti torpedovene S2:n kohtaloksi koituneelle matkalleen Lypertöstä. Reposaaren luotsien kuvista löytyy myös ainakin yksi tuttu mies, lokalahtelainen Kalevi Kruuna , joka toimi siellä pitkään luotsina ja myös luotsivanhempana.
Säppi-kirjaa on myytävänä Uudessakaupungissa ainakin Joulupuodissa.
Matti Jussila
