Kadulta katsottuna sitä ei huomaa, mutta Sorvakossa Mariantien ja Etelälinjakadun kulmauksessa oleva rapattu talo on oikeasti rakennettu hirsistä vuonna 1889. Talon pinta on 1950-luvulla rapattu keltaiseksi ja seiniä koristavat punaiset ikkunaluukut ja koristelistat.
Talossa asuvat nykyään kaupungin matkailusuunnittelija Irmeli Laiho-Andersson sekä kansainvälisen yrityksen it-arkkitehtinä toimiva Joachim Andersson.
– Olimme alun perin menossa katsomaan saman kadun päässä olevaa eri taloa. Matkalla huomasimme tämän talon ja tajusimme, että myös se on myynnissä, Irmeli kertoo.
Elettiin vuotta 2018. Joachimin mukaan talon pihamaa oli täynnä rojua ja sisätilat vaativat remonttia. Hän arvelee, että talon senhetkinen kunto ja rojujen määrä karkottivat osan ostajista.
– Pääsimme sisään katsomaan ja siirtelimme tavaroita nähdäksemme edes sen, minkälainen lattia oli, Joachim kertoo.
Kaupat kuitenkin syntyivät ja pienen pintaremontin jälkeen pariskunta muutti taloon. He tutustuivat talon edelliseen omistajaan ja kävivät kyselemässä monista käytännön asioista.
– Olin varautunut toimimaan ruotsinkielisen Joachimin tulkkina, koska tiesimme, että talon omistaja oli noin 80-vuotias mies. Kalle vastaili kysymyksiini ja minä tulkkasin vastauksia. Hän oli hieman huonokuuloinen, mutta kysyi pian meiltä puhtaalla ruotsilla, että pratar ni svenska, Irmeli muistelee.
Sen jälkeen hänen tulkkausapuaan ei enää tarvittu, vaan Kalle ja Joachim löysivät yhteisen kielen.
– Kalle oli asunut vuosikymmeniä elämästään Ruotsissa ja puhui kieltä sujuvasti, Irmeli kertoo.
Uudet omistajat oli vihitty talon salaisuuksiin. Pari ensimmäistä asuinvuotta he uudistivat pihamaata. Nyt piha on valmis ja siihen on tehty useita terassialueita.
– Kallioinen piha jakaantuu kolmeen eri kerrokseen. Mariantien puoleiselle reunalle on tehty keittiön jatkeeksi yläterassi ja ulkoruokailualue, jonne aurinko paistaa myöhään iltaan, Irmeli sanoo.
Varastorakennuksen toiseen päähän on remontoitu kellarisauna, jossa saa löylyt alkukeväästä loppusyksyyn. Joachim on uudistanut saunan puuosat ja tilojen tummaa puuta valaisee tunnelmallisen hämyisä valaistus.
Saunan jatkeena olevaa alaterassia somistaa kaksi rantatuolia sekä terassin reunoille rakennetut pöytä ja istuinpenkit, jonka pehmikkeenä on Joachimin vanhempien talosta Ruotsista tuotu räsymatto.
– Alaterassi on täysin katseilta suojassa, joten täällä on myös ulkosuihku sekä palju, jota lämmitämme myös talvella, Irmeli kuvailee.
Pihan itäreunaan on tehty viihtyisä keskiterassi metallikalusteineen ja sen vierestä etuovelle vievät punaiseksi maalatut sementtiportaat.
Koronavuosina pariskunta aloitti sisätilojen remontoimisen. He lisäsivät eristystä talon seiniin ja kävivät sen jälkeen kattojen, lattioiden ja seinien pintojen kimppuun.
Talo on kaksikerroksinen, mutta asuinkäyttöön otettua tilaa on noin 85 neliötä. Asuinkerroksessa on makuuhuone, keittiö, sali, aula ja eteinen sekä kylpyhuone.
– Sisätilat ovat vielä kesken, joten sali ja ulompi eteinen saavat vielä saman käsittelyn kuin talon muutkin huoneet, Joachim ja Irmeli kertovat.
Aulan seinässä ja makuuhuoneessa on sinertävän harmaata 1800-luvun ajoista muistuttavaa tapettia. Talossa on eri ikäisiä kattovalaisimia, mutta esimerkiksi makuuhuoneen valaisin on Joachimin lapsuudenkodista.
– Samoin on makuuhuoneen sängynpäätynä toimiva vanha ovi, jonka kunnostin. Rakensin oven pitkän reunan päälle myös hyllyn, jotta se olisi ryhdikkäämpi, Joachim kertoo.
Salissa on suuri ruokapöytä sekä sohva- ja nojatuolinurkkaus. Tilassa on useita vanhoja puukaappeja, joita on hankittu antiikkimyymälöistä sekä Anderssonien vanhemmilta.
– Talossa on ehkä alun perin asunut kaksi perhettä, koska salin katossa on jäljet väliseinästä ja talossa on ollut kaksi keittiötä, Irmeli kertoo.
Nykyinen keittiö on suorakaiteen muotoinen. Sen seinissä on vaalean vihreäksi maalattua puupaneelia, välitila on laatoitettu hehkuvan sademetsän vihreillä laatoilla.
Kahden hengen pöydän yläpuolelle on ripustettu Joachimin arkkitehti- ja taiteilijavanhempien tekemiä värikkäitä tauluja. Heidän taulujaan löytyy myös muiden huoneiden seiniltä.
Puuhella ja uuni ovat mustia, kuten hellan yläpuolella oleva huuvakin. Kaappien ovet ovat vaaleita ja lattia tammiparkettia.
– Teimme uuden oven keittiöstä ulkoterassille, jotta saimme lisää tilaa kesäiseen ruokailuun, Irmeli kertoo.
Joachim näyttää kahta painavaa hirren palaa. Ne on sahattu irti seinästä, jotta uusi oviaukko saatiin tehtyä.
– Hirsien välistä löytyi vanhoja Åbo Underrättelser -lehtiä, joten kaiketi talossa on puhuttu ruotsia ennenkin, hän pohtii.
Joachim on kotoisin Smålandin maakunnasta, Vimmerbystä eli samoilta seuduilta kuin lastenkirjailija Astrid Lindgren .
– Vaikka talon nykyinen ulkokuori johdattaa useampaan aikakauteen ja jopa hieman Itävallan suuntaan, niin sisustuksessa suosimme talon henkeen sopivia vanhoja kalusteita. Olemme käyttäneet paljon puuta ja ostaneet huonekaluja myös käytettynä. Sisustustyylimme on suomalaisen ja ruotsalaisen selkeää, mutta ripauksella värejä, Joachim lisää.
Pariskunta yrittää remontoidessaan säästää mahdollisimman paljon alkuperäistä, koska talon aiemmissa remonteissa on jo tuhottu niin paljon vanhaa. Yläkerta on kuitenkin jätetty remontoimatta, koska pari ei tarvitse lisää asuintilaa.
– Vintin ikkunan edessä voi nähdä mustunutta hirttä, koska talossa riehui palo 1950-luvun loppupuolella. Salama iski varastoon ja tuli levisi sähkölinjaa pitkin päärakennukseen. Kuulimme, että palossa olisi kuollut mies, Joachim kertoo.
Ennen koronaa Joachim oli työmatkoilla lähes joka viikko ja Irmeli vietti paljon aikaa talossa yksinään. Erään kerran hän oli täysin varma. Kummitteliko palossa kuollut mies hänelle vai oliko vintille päässyt orava?
– Eihän sitä tiedä, mutta myöhemmin meille selvisi, ettei palossa kuollutkaan kukaan, vaan naapuri oli saanut pelastettua palavassa talossa nukkuneen henkilön, Joachim lisää.
Laiho-Anderssonit remontoivat itse niin paljon kuin mahdollista.
– Käsillä tekeminen on minulle terapiaa ja vaativan työn vastapainoa. Jos en osaa jotakin, niin selvitän ja katson opetusvideoita. Niin tähän asti on pärjätty, mutta uskallan kysyä neuvoakin, kunhan kielimuuri ylitetään, ruotsia, englantia ja hieman suomea puhuva Joachim kertoo.
Irmeli huomauttaa, että remontin edetessä he ovat huomanneet, että talo on rungoltaan ja katoltaan edelleen erinomaisessa kunnossa. Talo on seissyt yli sata vuotta jykevästi kallion päällä ja niin se tekee tulevaisuudessakin.
– Vaikka matkustamme paljon, niin on tärkeää, että pääsemme kotiin rauhoittumaan uusien kokemusten ja elämysten jälkeen. Meidän elämässämme todellakin toteutuu ajatus, että borta bra, men hemma bäst, Irmeli lisää.
Huonekalutehtaasta se kaikki lähti
Sorvakon ja siten koko kaupungin eteläisin katu oli pitkään Etelälinjakatu.Nimi Södra Linien esiintyi ensimmäistä kertaa jo vuonna 1856 vahvistetussa lääninarkkitehti G. T. Chiewitzin asemakaavassa.
Nykyisin Laiho-Anderssonien omistuksessa olevan talon rakennutti 1800-luvun loppupuolella puuseppä ja kauppias, venäläissyntyinen Ivan Hvalin . Hän avioitui palovartija Johan Öbergin Olga -tyttären kanssa ja sai appivanhemmiltaan lahjaksi tyhjän tontin Sorvakosta.
– Sorvakkoon oli lahjoitusvaroin saatu rakennettua silta vasta vuonna 1855. Tälle tontille noussut talo oli ensimmäisiä Sorvakon taloista ja talomme on tehty kallion päälle, joten se on hivenen muita ylempänä, Irmeli Laiho-Andersson kuvailee.
Hvalin piti tontillaan huonekaluliikettä ja -tehdasta. Laiho-Anderssonien talo oli perheen asuintalo ja viereisellä tontilla ihan liki tonttien rajaa sijaitsi puinen huonekalutehdas.
– Hvalinin topattuja huonekaluja myytiin Turun Linnankadulla. Huonekalutehdas kuitenkin meni muutaman toimintavuoden jälkeen konkurssiin ja Hvalin perheineen muutti Turkuun, Irmeli kertoo.
Uudenkaupungin Vanhat Talot -tapahtuma järjestetään 7.–8.9.2024.
