Syy laulajien nihkeään suhtautumiseen löytyy Uudenkaupungin edustalla seisovasta Isonkarin majakasta. Kuorolaiset edustavat saaristolaisia, jotka eivät katsoneet hyvällä silmällä vuonna 1833 valmistuneen majakan rakentamista.
– Hylynryöstö oli aikoinaan erittäin tuotteliasta hommaa saaristossa. Siksi majakat eivät välttämättä olleet suosittuja saaristolaisten keskuudessa, kirjailija Leena Parkkinen sanoo.
– Toisaalta joillekin majakat tiesivät valtion pitkää ja kapeaa leipää vaikkapa majakkamestareina, säveltäjä Pauliina Isomäki jatkaa.
Hän on säveltänyt musiikin uutuusoopperaan Keisarin majakka – Kejsarens fyr, joka saa kantaesityksensä maaliskuun lopulla Sigyn-salissa Turussa. Parkkinen on kirjoittanut oopperan libreton. Teos kertoo Pohjanlahden korkeimman ja Suomen kolmanneksi vanhimman majakan syntytarinan.
Ooppera pohjautuu tositapahtumiin 1830-luvun alussa sekä saaristolaisten keskuudessa kulkeneeseen tarinaan Isonkarin majakan rakentamisen ajalta.
– Olemme harrastaneet ja harrastamme edelleen perheen kanssa purjehdusta, ja Isokari on ollut yksi luontevista käyntipaikoista. Kun kuulin majakkaan liittyvän tarinan, se kuulosti ihan oopperajuonelta, Isomäki kertoo.
Tarinan mukaan pietarilainen ruhtinas surmasi kaksintaistelussa miehen ja joutui valitsemaan, lähteekö suorittamaan rangaistustaan Siperiaan vai Isonkarin majakan rakennusprojektiin. Hän valitsi jälkimmäisen.
– Romanttisena luonteena hän rakastui jurmolaiseen naiseen ja karkasi saarelta tämän kanssa. Elivätkö he onnellisina elämänsä loppuun asti, emme tiedä, koska he katosivat, Isomäki kertoo.
Tarina sijoittuu aikaan, jolloin tuntemamme Suomi oli vasta muotoutumassa. Emämaa oli vaihtunut parikymmentä vuotta aiemmin Ruotsista Venäjäksi, eikä muutokseen sopeutuminen käynyt käden käänteessä.
– Oopperassa on muun muassa kohta, jossa paikallinen saaristolainen kertoo venäläisruhtinaalle, ettei sahuri suostu ottamaan vastaan ruplia, vaan käytössä ovat edelleen kruunut, oopperan kapellimestari Marko Autio kuvailee muutoksen hitautta.
Historiallisiin yksityiskohtiin perehtynyt Parkkinen vahvistaa, että ruplien toimimattomuus tuli tosiaan venäläisille yllätyksenä.
– Kukaan ei suostunut ottamaan ruplia, koska se oli noihin aikoihin epäluotettava valuutta – ihan konkreettisestikin ei vain emämaahan kohdistuvan epäluuloisuuden takia.
Venäjä satsasi majakoihin kuitenkin paljon rahaa, koska se halusi oman merireitin pohjoisesta etelään Suomen vesille. Ruotsin vallan aikana tervaa ja muuta oli kuljetettu pohjoisesta Ruotsin vesien kautta.
Romanttisen tarinan lisäksi oopperassa on kyse myös vallasta, uusista ideologioista ja ihmisistä niiden keskellä, ja käsitellään siinä myös suomalaisten suhdetta Venäjään.
– Ei sitä ollut mitenkään helppo nielaista, että vuosisatoja Venäjää vastaan tapeltuamme piti olla osa sitä, Isomäki kuvailee.
Tänä päivänä Suomen suhde Venäjään on jälleen vaikea. Parkkinen ja Isomäki ovat kuitenkin sitä mieltä, että yhteisestä menneisyydestä pitää kertoa.
– Venäjän osana oleminen on myös osa meidän identiteettimme muodostumista ja historiaamme, ei sitä voi lakaista maton alle, Parkkinen toteaa.
Ooppera on kaksikielinen – suomi ja ruotsi – mikä vastaa Uudenkaupungin saariston todellisia kielioloja 1800-luvulla. Kaksikielisyydellä tekijät haluavat vahvistaa sitä, että ihmiset pystyvät yhteistyöhön ja yhteisymmärrykseen kielimuurista huolimatta.
– Haluamme myös nostaa esiin, että Suomi on aina ollut monikielinen ja täällä on aina elänyt eri kulttuureita ja kansallisuuksia rinnakkain. Jotkut haluavat tälläkin hetkellä määrittää, mitä suomalaisuus on ja millaista on suomalainen kulttuuri, mutta yhtenäistä Suomea ja suomalaisuutta ei ole koskaan ollut, Parkkinen sanoo.
Oopperaa säveltäessään Isomäellä on ollut kaksi kantavaa ideaa.
– Yritin löytää hyviä melodioita laulajille laulettavaksi, ja halusin, että meren syleilevä läheisyys kuuluisi jotenkin musiikissa.
Parkkisen mielestä meri ei kuulu vain ”jotenkin”, vaan se on isossa osassa, jopa yksi henkilöistä.
– Tämä on Pauliinan rakkausteos merelle ja saaristolle, hän sanoo, eikä säveltäjä kiellä tulkintaa.
– Mutta ei musiikki pelkkää meren kohinaa ole vaan paljon muutakin kuten hauskoja saaristomaisia tansseja, Autio paljastaa.
Oopperan tuotannosta vastaa työryhmä Fyrgruppen. Yhteistyössä ovat mukana muun muassa Turun konservatorio ja Turun ammattikorkeakoulu. Esityksen ohjaa Isa Kortekangas , ja solisteina laulavat Johannes Pessi , Mia Heikkinen , Jere Hölttä , Pia Pajala ja Janne Sundqvist . Mukana on lisäksi 16-henkinen kuoro ja 20-henkinen orkesteri.
Keisarin majakka – Kejsarens fyr Turussa Sigyn-salissa, Linnankatu 60, ensi-ilta 28.3.2025.
Irmeli Haapanen/TS
