Lokalahden Kairamaalla, Lemmiluodon ja Petäisen jalopuu- ja pähkinäpensaslehtojen luonnonsuojelualueella tehdään maaliskuun ajan hoitotoimenpiteitä lehtojen harvinaisen lajiston säilyttämiseksi.
Uudenkaupungin kaupunki toteuttaa hoitotoimet Varsinais-Suomen Helmikunnat 3 -hankkeessa saadun ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelman avustuksella.
– Yksinkertaisuudessaan alueelta poistetaan kuusia, jotta lehtolajiston elinolosuhteet paranevat. Kuusi on lehdoissa ihan luontainen laji, mutta kun sitä kasvaa paljon, varjostaa se muita lehtolajeja, Valonian projektityöntekijä Sanna Kivimäki kertoo.
Kuusi myös happamoittaa maaperää. Kivimäen mukaan suurin osa lehtolajeista tarvitsee ravinteikkaampaa multaa, joten kuusen vallatessa alaa, lehto voi helposti hävitä.
– Täältä poistetaan sekä pienempiä että isompia kuusia, jotta lehdoille saadaan lisää valoa ja elintilaa, Kivimäki sanoo.
Alueelle on laadittu viime vuonna oma hoitosuunnitelma Luontotietopalvelu Taigan toimesta, minkä mukaisesti luonnonhoitotyönä kuusta poistetaan sekä kaatamalla että kaulaamalla eli poistamalla kuorta rungon ympäriltä.
Urakan hoitaa Pohjolan Metsä- ja Arboristipalvelut, joka aloitti työt alueella viime viikolla.
– Poistettavat kuuset, jotka häiritsevät pähkinäpensaiden kasvua, on etukäteen merkattu suunnitelmassa. Kaiken kaikkiaan noin 250 kuusta otetaan pois, Pohjolan Metsä- ja Arboristipalvelujen toimitusjohtaja Joonas Pohjola kertoo.
Hoitotoimien tavoitteena on myös lahopuun määrän lisääminen ja siksi osa kaadettavista kuusista jätetään maastoon lahoamaan joko pystyyn tai maahan. Kun osa kuusista kaulataan, syntyy niistä lahopuuta ja lahopuujatkumoa alueelle turvaamaan puille elävien lajien elinolosuhteita.
– Hakkuutähteitä poltetaan myös, joten savua näkyy alueella. Siitä ei mökkiläisten tarvitse huolestua, Pohjola huomauttaa.
Lehdot ovat reheviä ja runsaslajisia metsätyyppejä, jotka tarjoavat elinympäristön monimuotoiselle kasvi-, lintu-, sieni- ja hyönteislajistolle. Lehto- ja lehtimetsässä elää paljon uhanalaisia lajeja esimerkiksi sienistä, jäkälistä, selkärangattomista eläimistä ja putkilokasveista.
Lehdot ovat luonnonsuojelullisesti erityisen arvokkaita myös siksi, että lehtojen pinta-ala Suomen metsämaasta on vain 1–2 prosenttia.
– Niitä on suurimmaksi osaksi täällä etelärannikolla. Muutamia lehtokeskuksia on ympäri Suomea, mutta kyllä ne painottuvat tänne rannikolle. Olosuhteet rannikon läheisyydessä ovat lehdoille suotuisat, Kivimäki arvioi.
Samankaltaisia hoitotöitä, joita nyt tehdään, on viimeksi tehty noin 15 vuotta sitten Metsähallituksen kanssa. Kivimäen mukaan aikaväli on sopiva hoitotöille, sillä puusto on ehtinyt siinä ajassa kasvamaan poistoa varten sopivan kokoisiksi.
– Silloin niitä ei ole vielä työlästä poistaa. Liian usein ei tarvitse hoitaa, mutta 15 vuotta on ihan sopiva väli katsoa tilannetta metsässä, Kivimäki sanoo.
Hoitotyöt on tarkoitus saada valmiiksi huhtikuun alkuun mennessä, ennen kuin alkaa lintujen pesimäkausi. Jos työt eivät siihen mennessä valmistu, jatketaan niitä syksyllä.
– Ihanteellisissa olosuhteissa työt tehtäisiin talvella lumipeitteen aikana, jolloin maastoon tulisi mahdollisimman vähän vaurioita. Täällä ei nyt työskennellä aivan valtavilla koneilla, mutta ihanteellisin aika olisi talvella, Kivimäki kertoo.
Työmaa-alue sijoittuu Niittyluodontien molemmille puolille. Kivimäki ja Pohjola toivovat alueella liikkuvien ottavan huomioon turvallisuusohjeet eivätkä liiku metsässä työkoneiden läheisyydessä ilman, että työntekijät olisivat tietoisia liikkeistä. Myös hakkuutähteiden polttamisesta saattaa aiheutua hetkittäin savuhaittaa.
