Lumorinki on teettänyt uusikaupunkilaisille keltaisia kylttejä, joiden tarkoitus on rohkaista kotipuutarhureita hallittuun hoitamattomuuteen puutarhassa.

Anneta kasvitte rehotta, ni ei tart pörriäissi työhös kehotta, lukee yhdessä Lumokyltissä.

– Puutarha tykkää laiskoista puutarhureista, Päivi Sappinen totesi Lumotilaisuudessa Wintterissä esitellessään kylttejä.

Kyltit ovat uusikaupunkilaisen Miia Mannisen suunnittelemia. Ne on painettu materiaalille, joka kestää sään vaihtelua. Kyltin voi naputella kepin päähän vaikkapa omalle nurmikolle tai portin pieleen kertomaan naapureille, että tässä puutarhassa suositaan niittykukkia ja pörriäisiä.

– Mitä enemmän näitä kylttejä näkyy kaupunkikuvassa, sitä enemmän ihmiset kiinnostuvat Lumorinki-toiminnasta, Sappinen arveli.

Kylttejä on jaossa Uudenkaupungin pääkirjastossa.

Lumorinki edistää luonnon monimuotoisuutta

Lumorinki on Uudenkaupungin seudun asukkaiden, yhdistysten ja kaupungin yhteinen tapa edistää lähiluonnon monimuotoisuutta.

Facebookissa on Lumorinki Uusikaupunki -ryhmä, johon voi liittyä kuka tahansa. Ryhmässä saa vinkkejä puutarhan ja lähiluonnon hoitoon sekä kutsuja talkoisiin. Ryhmään kuuluminen ei velvoita mihinkään.

Idea Lumoringistä syntyi kevään 2024 Minun lähiluontoni -työpajoissa.

Lumorinkiläiset tekevät retken Lokalahden pähkinäpensaslehtoon 6.5. kimppakyydein. Kesäkuussa järjestetään jättipalsamin torjuntatalkoot Käätyjärvellä. Lisätietoa näistä tapahtumista saa Facebook-ryhmästä.

Facebook-ryhmä on julkinen, joten sitä pääsee seuraamaan myös kirjautumatta Facebookiin.

Asiantuntijan neuvo: Ugin viheralueita pitäisi kytkeä toisiinsa

Uudessakaupungissa on kiitettävästi viheralueita.

– Viherrakennetta on jäänyt myös kaupunkirakenteen sisään, maisema-arkkitehti Riikka Nousiainen Nomajista kehui Uudenkaupungin vehreää ilmettä.

Kaupunki teetti pari vuotta sitten sini-viherrakenne- ja ekosysteemipalveluselvityksen, jota käytetään kaavoituksen työvälineenä. Tavoitteena on huolehtia aiempaa paremmin luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Nousiainen oli tekemässä tätä selvitystä ja esitteli sitä tiistaina 15.4. Wintterissä Lumoringin tilaisuudessa.

Viherrakenteella tarkoitetaan viheralueita, kuten metsiä, peltoja ja puistoja, sinirakenteella vesistöjä. Ekosysteemipalveluihin luokitellaan sini-viherrakenteen hyödyt kuten metsistä saatavat marjat ja sienet, hiilensidonta sekä luonnon tarjoama mielenrauha.

Nousiaisen mielestä Uudessakaupungissa on useita erinomaisia viherrakenneratkaisuja, kuten keskustan empirepuutalojen väliin jääneet historialliset palokujat. Puurivistöjen tarkoituksena on ollut estää tulipalojen leviäminen tiiviissä puutalokortteleissa.

Kaupungissa on myös runsaasti puustoisia ja puutarhamaisia asuinalueita, jotka osaltaan tukevat luonnon monimuotoisuutta. Siinäkin on toimittu viisaasti, että kaupungissa on säilytetty paljon sorapintaisia kävelyreittejä. Ne vähentävät ilmastomuutoksen myötä lisääntyvien sateiden tulvariskejä.

Ilmastonmuutoksen edetessä myös kosteikot, suot ja ruovikot ovat tärkeitä puskuroivia vyöhykkeitä.

– Ne suojaavat kaupunkirakennetta ja antavat elinympäristön eläinlajeille.

Pölyttäjienkin kannalta Uusikaupunki on suotuisaa aluetta, kun peltoja on paljon. Sen sijaan monilajisia niittyjä on vähän.

Nousiainen suositteli lisäämään niittykasveja, ja erityisesti paikallisia kasvilajeja.

Ympäristöministeriön suosituksen mukaan koulujen ja päiväkotien läheisyydessä, noin 300 metrin etäisyydellä, pitäisi olla viheraluetta. Nousiaisen mukaan tämä toteutuu Uudessakaupungissa. Vaikka metsää ei olisi aivan lähellä, niin viheralueita on.

– Suomen uhanalaistuneista lajeista suurin osa, 31 prosenttia, on ensisijaisesti metsien lajeja.

– On tärkeää säilyttää myös kaupungeissa metsäalueita.

Metsänreunat ovat pienilmastoltaan erilaisia kuin metsien sisäosat ja palvelevat eri lajistoa. Tästä syystä aivan pienet metsäalueet eivät riitä luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. Metsien ydinalueiden pitäisi olla kooltaan puolesta hehtaarista 10 hehtaariin, jotta ne toimivat elinympäristöinä esimerkiksi Uudenkaupungin nimikkonisäkkäälle, liito-oravalle.

Selvityksen mukaan Uudessakaupungissa on runsaasti 10 ja 100 hehtaarin metsäisiä ydinalueita, jotka soveltuvat potentiaalisesti useimmille metsien lajeille. Alueen koko ei kuitenkaan ole ainoa tärkeä tekijä.

Viheralueiden kytkeytymisessä toisiinsa on Nousiaisen mukaan parantamisen varaa. Monet lajit liikkuvat alueelta toiselle muun muassa ravinnon ja lisääntymisen vuoksi, siksi viheralueiden kytkeytyneisyys on tärkeää. Verkosto toimii myös puskurina muutoksille. Esimerkiksi havu- ja sekametsässä esiintyvä laji voi siirtyä alueelta toiselle, jos sen aikaisempi elinympäristö muuttuu elinkelvottomaksi.

Uudenkaupungin tilaamaan selvitykseen on nyt merkitty viheralueiden katkopaikkoja, jotka Nousiaisen mukaan kannattaisi ottaa huomioon kaavoituksessa.

Suunnittelija Sonja Stenman kertoi, että selvitys toimii lähdetietoaineistona uuden osayleiskaavan suunnittelussa.

Lumotilaisuudessa syötävien viheralueiden suunnittelija, kouluttaja Janne Lassila valotti myös sitä näkökulmaa, miten jokainen kotipuutarhuri voi lisätä lähiluonnon monimuotoisuutta.

Kaiken lähtökohtana on miettiä, mitä hyötyä puutarhasta tai pihasta voisi olla muille kuin itselle. Pihaan voi laittaa esimerkiksi pörriäisbaarin, siilille pesän ja linnuille pönttöjä.