– Minun mielestäni tämä ei ole extremelaji, koska tämä vaatii äärimmäistä rentoutumista. Minulle tämä on niin zen ja ihanaa rauhoittumista, pyhärantalaislähtöinen Iiris Ala-Olla kuvailee lajiaan.
Ala-Olla ymmärtää silti, miksi laji mielletään äärimmäiseksi. Laji venyttää niitä rajoja, joihin ihmiskehon ajatellaan pystyvän.
– Totuus on kuitenkin se, että jokainen joka osaa hengittää, osaa myös pidättää hengitystään.
Staattinen hengenpidättäminen eli statikki on vapaasukelluksen muoto, jossa pyritään pitämään hengitystä mahdollisimman pitkään paikallaan vedessä.
– Se on tosi pitkälti mind games. Varsinkin silloin kun aloittaa vapaasukeltamisen, moni inhoaa sitä, ettei voi tehdä mitään. Paha olo tulee ja sitä täytyy vain oppia sietämään. Pitää ymmärtää, että paha olo kuuluu asiaan.
Huono olo ei johdu hapen puutteesta vaan siitä, että kehoon alkaa suorituksen aikana kerääntyä hiilidioksidia.
– Pitää vakuuttaa itsensä siitä, että olen tässä vapaaehtoisesti ja että kaikki on aivan hyvin.
Vaikeinta lajissa onkin tunnistaa se, milloin on oikeasti noustava ylös ja milloin pahaa oloa täytyy vain sietää.
– Mä olen oikeasti niin mukavuudenhaluinen, että tulen ylös kun paha on riittävän paha. Minua tarvitsee todella harvoin käskeä ylös.
Ala-Olla sai ensimmäisen kerran tietää vapaasukelluksesta ollessaan 9-vuotias. Hän oli mukana Rauman Laitesukeltajien järjestämässä Norppatoiminnassa, joka on junioreille suunnattua snorkkelisukellusta.
– Minulle tuli sukeltajalehti, ja siinä oli juttua vapaasukellusta. Se herätti heti kiinnostukseni.
Kului kuitenkin 12 vuotta ennen kuin koitti tilaisuus kokeilla. Laji koukutti heti ensimmäisestä kerrasta. Uudessakaupungissa järjestettiin vapaasukelluskurssi. Vajaa vuosi myöhemmin Ala-Olla osallistui ensimmäisiin kilpailuihinsa ja sijoittui kokonaiskilpailussa pronssille.
Kisatilanteessa kilpailijoilla on koko ajan vieressään turvasukeltaja, joka seuraa suoritusta pinnalta. Lisäksi tarjolla on ensiapua aina välittömästi saatavilla. Myös harjoitustilanteissa sukelluskaveri tai valmentaja pitää huolta, että suoritus sujuu turvallisesti.
– Yksin sukeltaminen on vaarallisin asia, jonka voit tehdä.
Kun lähellä on sukelluskaveri, harjoitustilanteessa on mahdollista venyttää omia rajojaan.
– Kun kaveri on lähellä ja voit luottaa häneen, niin siinä voi aika huoletta tehdä riskimpiäkin asioita.
Hengen pidättäminen veden alla voi kuulostaa vaaralliselta, mutta kyseessä on hyvin kontrolloitu laji. Kisasuoritusta ei esimerkiksi hyväksytä mikäli kilpailija ei suorita pintautumista oikein. Viidentoista sekunnin aikana täytyy poistaa kasvoilta kaikki varusteet, näyttää kädellä sovitun merkin ja sanoo: I am ok.
– Ja jos nämä asiat tekee väärässä järjestyksessä, suoritus hylätään.
Näin on kerran käynyt Ala-Ollalle itselleenkin.
– Ensimmäisellä kerralla, kun sain punaisen kortin, sanoin vain I’m ok ja unohdin näyttää ok-merkin. Tajusin sen heti, mutta se oli jo myöhäistä.
Ala-Olla harjoittelee staattista hengenpidättämistä kerran viikossa.
– Panostan siihen, että se yksi treeni on mahdollisimman laadukas ja järjestän muun elämäni niin, että en olisi harjoituksessa väsynyt, rikki muusta treenistä tai stressaantunut. Tämä on minulla toiminut.
Valmistautuminen illan harjoitukseen alkaa jo aamulla. Ala-Olla kertoo venyttelevänsä joka aamu sekä koko kehon että keuhkot, mutta erityisen hyvin niinä päivinä kun hänellä on statikkiharjoitukset.
– Se tapahtuu esimerkiksi siten, että puhaltaa kaikki ilmat ulos ja vetää vatsaa sisään. Se venyttää palleaa, joka on suurin hengityslihas. Venytystä voi tehdä myös toiseen suuntaan eli vetää keuhkot täyteen ilmaa ja nostaa kädet ylös.
Ala-Olla paastoaa tavallisesti vähintään kahdeksan tuntia ennen treeniä. Ennen kisasuoritusta paasto voi olla pidempikin. Toisin kuin voisi ehkä kuvitella, paastoaminen ei vaikuta heikentävästi suoritukseen vaan päinvastoin.
– Paastoaminen on staattisessa hengenpidättämisessä oleellinen osa sitä, että sukellus sujuu mukavasti. Se ei johdu pelkästään siitä, että vatsa olisi tyhjä vaan myös siitä, että aineenvaihdunta käy hitaammalla jos on paastonnut vähintään kahdeksan tuntia.
Olipa kyse sitten kilpailusuorituksesta tai harjoitustilanteesta, Ala-Olla on aina hyvin varustautunut.
– Minulla on aina treenikassissa ensiapubanaani.
Hanna Hyttinen
Kuka
Iiris Ala-Olla
28-vuotias vapaasukeltaja, joka edustaa Freediving Team of Finlandia ja Cetusta.
Pohjoismaiden mestaruus sekä allaslajien maailmanmestaruuskisoissa staattisesta hengenpidättämisestä hopeaa.
Pitää hallussaan naisten staattisen hengenpidättämisen suomenennätystä, joka on 7:42.
Harrastaa staattisen hengenpidättämisen lisäksi pituussukellusta ja vapaasukelluksen ulkopuolella uppopalloa.
On kyennyt harjoitustilanteessa pidättämään hengitystään veden alla 8:05 minuuttia. Naisten maailmanennätys on 9:07.
Työskentelee päivystyksessä sairaanhoitajana.
Vapaasukellus
Vapaasukellus on sukeltamista ilman hengityslaitteita.
Vapaasukelluksessa on yhteensä kahdeksan lajia ja kolme osa-aluetta.
Osa-alueet ovat staattinen hengenpidättäminen, pituussukellus ja syvyyssukellus. Kaksi ensimmäistä ovat allaslajeja ja jälkimmäinen on avovesilaji.
Suomessa harrastetaan
enimmäkseen allaslajeja.Suomessa aktiivisesti harrastavia kilpailijoita on muutamia kymmeniä.
