Valjakkoajo mielletään vaativaksi lajiksi, jossa hukkuu sääntöviidakkoon. Se osittain pitääkin paikkansa, mutta valjakkoajoa jo 15 vuotta harrastaneen Laura Heinon mukaan kuka tahansa voi aloittaa harjoittelun, sillä tekemällä oppii.
– Olen opettanut omalla tallilla ihan vasta-alkajia. Meillä on neljä ajo-opetettua shetlanninponia, ja aloitamme valjastuksista ja ohjasotteista. Kun ponien kanssa on homma hallussa, saa kokeilla isommalla hevosella, kertoo 2-tason lajivalmentaja Laura Heino.
Heino itse lähti omien sanojensa mukaan soitellen sotaan, kun ajatus valjakkoajosta alkoi kiinnostaa.
– Meillä oli silloin tallissa monta shetlanninponia, joilla oli ajettu. Olin käynyt katsomassa valjakkokilpailuja ja kauhistelemassa, miten vaikealta se näytti. Päivi Valtonen kuitenkin onnistui yllyttämään, Heino nauraa.
Pikaisen sääntöpänttäyksen jälkeen Heino ja Valtonen suuntasivat Urjalaan ensimmäisiin valjakkokilpailuihin. Sääntöjä ei kuitenkaan luettu riittävän hyvin, sillä voitto jäi virhepisteiden vuoksi saamatta.
– Esiliina puuttui ja siitä tuli heti virhepisteitä, Heino toteaa huvittuneesti.
Ensimmäisen vuoden Heino kilpaili ilman valmentautumista. Sen jälkeen hän hakeutui aluevalmennusrinkiin, kävi groomikurssin ja opetteli tekemään nuotit radoille. Valjakkoajoon kuuluu kolme osakoetta eli koulu-, kestävyys- eli maraton- ja tarkkuuskokeet.
– Vasta valmennusten myötä opin, miten kannattaa ajaa. Aiemmin yritin tehdä liian pieniä teitä, Heino kertoo.
Shetlanninponien jälkeen Heino siirtyi ajamaan isompaa hevosta, kun suomenpienhevonen Elounelma eli Telma, ostettiin Heinon esikoiselle kisahevoseksi.
– Telmalla oli kilpailtu valjakossa, mutta edellinen omistaja kertoi sen pelkäävän muun muassa traktoreita. Jännitti kauheasti, mutta rupesin kuitenkin ajamaan ja ostin ruosteiset käytetyt maratonvaunut.
Yli 120 cm korkealla ponilla on kilpailuissa oltava jo groomi. Heinon ja Telman kanssa ensimmäisiin kisoihin lähti mukaan groomiksi Veera Valtanen .
– Satoi hirveästi ja vaunut kolisivat ja rämisivät joka käänteessä. Veera oli kuitenkin hyvä groomi, ja nykyisin tykkään mieluummin ajaa groomin kanssa, Heino kertoo.
Maratonilla Heinon groomina toimii aviomies Juho Heino , ja tarkkuus- ja koulukokeissa groomina on useimmiten Emma Kilpinen .
– Isosta groomista on hyötyä erityisesti maratonilla. Joskus esteillä pitää hyppyyttää vaunuja, jotka painavat pelkästään 140 kiloa. Luotan Juhoon erityisesti näissä tilanteissa. Koulukokeessa taas istumme groomin kanssa vierekkäin, ja minun on helpompi nähdä käännöksissä Emman takaa, Heino kertoo.
Kolmikko on kolunnut valjakkokisoja jo muutaman vuoden yhdessä. Saumaton yhteistyö onkin Heinon kanssa jo nykyisin sanatonta, sillä jokainen tietää mitä tekee.
– Maratonestealueita on seitsemän, ja jokaisella alueella on kuusi porttia. Muistan yleensä pari ensimmäistä ja loput Juho kertoo nuoteista. Olen joskus ajanut maratonilla väärään suuntaan, ja Juho huolehtiikin, että pysymme reitillä, Heino toteaa hieman huvittuneena.
Heinon mukaan maratonkoe on valjakkoajon paras osuus, mutta kokonaiskilpailussa on tärkeää suorittaa tasaisesti kaikki kolme osuutta. Joskus on parempi esimerkiksi pudottaa tarkkuuden palloja, kuin ottaa hylätty väärin ajetusta radasta.
– Hyvä valjakkohevonen on hullunrohkea. Lisäksi sillä pitää olla hyvät liikkeet ja luontainen eteenpäinpyrkimys, Heino listaa.
Vuosien ajan kisahevosena toiminut Telma on jo 18-vuotias ja Heino onkin kouluttamassa Telmalle seuraajaa Viilettäjästä eli Villestä.
– Ville on Telmaa rohkeampi, mutta se on Telmaa isompi, joten se ei saa kilpailla ponien kanssa. Valitettavasti vaativissa hevosluokissa suomenhevosen liike ei enää riitä niin hyvin.
Tänä vuonna Heino ja Telma nappasivat Ypäjällä poniyksiköiden SM-pronssia. Heinon mukaan SM-tason kouluohjelma on jo Telmallekin hieman vaativa. Tulevaisuuden haaveina Heinolla on kilpaileminen parivaljakolla. Myös ulkomailla kilpaileminen on tavoitteena.
– Pitäisi ehtiä valmentautumaan enemmän, mutta pienet lapset vielä rytmittävät elämää. Tämä harrastus on myös kallis, sillä kilpailut vievät aina neljä päivää, joten osallistumismaksujen lisäksi pitää maksaa ihmisten ja hevosten majoittumisesta kilpailupaikalla.
Heino kuitenkin kokee valjakkoajon olevan vahvasti hänen oma juttunsa. Valjakkohevoset tekevät myös ratsastuskoulutunteja.
– Puoliverisiä lukuun ottamatta kaikilla tallin hevosilla on ajettu. Ratsastus tukee hyvin valjakkoharrastusta, ja hevoset saavat vaihtelua ja riittävästi liikuntaa, Heino summaa.
Sanni Artiola
