Osoituksia ympäristötietoisuuden lisääntymisestä olivat uudet öljyntorjunta-alukset, muu öljyntorjuntamateriaali ja laivojen öljyvahinkojen varalle luotu hälytysjärjestelmä.
– Torjuntamenetelmien parantumisesta huolimatta Itämeren rannoilla joudutaan edelleen elämään jatkuvasti seuraavan suuren öljyonnettomuuden uhassa, hän korosti.
Erityistä huolta aiheuttaa Itämerelle ilmestynyt huonokuntoinen varjolaivasto, joka kuljettaa venäläistä öljyä.
Noilla öljyntorjunnan kehittämiseen Suomessa johtaneilla onnettomuuksilla Sinivaara viittasi neuvostoliittolaisen tankkerin Antonio Gramscin öljypäästöihin Itämerellä vuosina 1979 ja 1987.
– Molempien onnettomuuksien jälkeisenä tuloksena oli vahva tietoisuus myös siitä, miten vähän parhaimmillakaan laitteilla saatettiin tehdä öljyn torjumiseksi talvisissa olosuhteissa jäitten keskellä, hän korosti.
Valveutumiseen vaikuttivat myös Nesteen tankkeri Palvan ja neuvostoliittolaisen säiliöalus Raphaelin karilleajot vuonna 1969.
Maailmanlaajuisesti öljyntorjunnan kehittämiseen herättivät hänen mukaansa erityisesti öljytankkeri Torrey Canyonin katastrofi Englannin lounaisrannikolla vuonna 1967 ja Exxon Valdezin karilleajo Alaskassa vuonna 1989.
Sinivaaralla on omakohtaisia kokemuksia öljyntorjunnan todellisuuteen, sillä hän oli joukkoyksikön komentajana mukana 2000-luvun alussa Suomen ympäristökeskuksen järjestämissä kansainvälisissä harjoituksissa ja koulutustilaisuuksissa öljyntorjunta-alus Hallilla.
Reserviin siirtymisen jälkeen hän tutki Itämerellä tapahtuneita öljypäästöjä Turun yliopistossa ja teki aiheesta väitöskirjan. Se käsittelee erityisesti Antonio Gramscin öljypäästöjä ja niihin liittyviä torjuntatoimia Itämerellä sekä tapausten uutisointia suomalaisessa mediassa.
– Osaltaan noiden onnettomuuksien seurausta oli myös se, että Suomi liittyi osaksi kansainvälistä öljyvahinkoja koskevaa korvausopimusjärjestelmää ja sai ympäristöä kokonaisvaltaisesti käsittelevän ympäristöministeriön, hän sanoi.
Itämerellä ja erityisesti Suomenlahdella öljykuljetusten ilme ja luonne on muuttunut Sinivaaran mukaan huolestuttavalla tavalla tänä vuonna. Tämän muutoksen merkkinä on venäläistä öljyä ja kaasua kuljettava varjolaivasto.
Venäjältä lähtöisin olevat raakaöljytoimitukset Itämerellä ovat hänen mukaansa lisääntyneet peräti 70 prosenttia tammikuun 2021 jälkeen. Viime vuoden tammi-toukokuun aikana Suomenlahdella kulki 600 tankkeria, joista miltei puolet eli 283 kuului varjolaivastoon. Varjolaivaston alukset ovat tunnetusti vanhoja ja niiden vakuutukset puutteellisia. Iäkkäiden alusten kalusto on kulunutta ja niiden tekniikka ei ole turvallisuuden osalta aina ajan tasalla.
Matti Jussila
