Tarja-Liisa Ståhl on jo luvannut tyttärelleen, että kirppiksen pitäminen saa jäädä, mutta todennäköisesti tänä kesänä pihakirppis vielä palvelee. Kirppisintoilijaksi tunnustautuva Tarja-Liisa ei silti ole jättämässä harrastustaan.
– Kirppisintoilija olen ollut 90-luvun lopulta asti. Silloin kävin ensimmäisen kerran kirppiksellä myymässä ja siitä se lähti.
Tarja-Liisa kiertää Uudenkaupungin lisäksi Laitilassa ja Raumalla, mutta ei sen kauempana. Uudessakaupungissa hän on osallistunut esimerkiksi Anne Kuusiston pitämiin pihakirppiksiin ja moniin peräkärrykirppiksiin.
Hän on myös tuttu näky Laitilan Kasitorin rompetorilla kesäisin.
– Mitä ei ole, niin kultaa eikä koruja. Enemmän on vanhaa tavaraa.
Valikoimista löytyy esimerkiksi talonpoikaistavaraa, vanhoja työkaluja, kirjoja ja koriste-esineitä.
– Mistä sitä tulee? Sehän onkin kysymys, Tarja-Liisa naurahtaa.
Hän kiertää ystävänsä kanssa huutokaupoissa lähiseudulla eli lähinnä Kalannissa ja Lokalahdella. Huutokauppoihin hän ei yleensä lähde ostamaan mitään tiettyä asiaa, vaan mukaan lähtee milloin mitäkin autoon mahtuu.
Kymmenen vuotta pitopalvelua pyörittänyt Tarja-Liisa sai aluksi paljon kaupattavaa yrityksensä tarpeista. Nykyisin tavaraa tulee myös omien lasten perheiltä.
– Lasten vaatteita tulee aina, kun on muuttobuumi jonnekin päin. Omat tavarat on jo käyty lävitse.
Myyjänä hän ei yleensä ota paineita siitä käykö kauppa vai ei.
– Jos sen verran saan myydyksi, että letut ja kahvit saan. Ja ainahan harrastukset maksaa.
Tarja-Liisa pakkaa Hiacen täyteen yleensä edellisenä iltana.
– Peräkärryn kanssa menen joskus, mutta sen kanssa tarvitsen apua.
Paljon on myös kiinni säästä.
– Riippuu paljon sataako vai ei. Ei sateessa viitsi seisoskella, kun ei ole katosta mukana.
Tavarat, jotka eivät mene kaupaksi, päätyvät kierrätykseen.
– Jos ei saa kaupattua, se menee eteenpäin. Kyllä se johonkin lähtee.
Joskus kirjat menivät hyvin kaupaksi, mutta nykyisin vaihtelevasti. Joku romaani löytää joskus uuden omistajan, samoin Aku Ankat ja Jerry Cottonit.
– Kysytään onko kultaa, kortteja, pinssejä tai militariaesineitä. Ei, ei, ei ja ei. Käyttötavaraa löytyy.
Tee se ite -ihmiset voivat kokemuksen mukaan ostaa yllättäviäkin asioita, kuten vanhaa elektroniikkaa. Monelle kelpaavat myös palapelit tai osalle vaikkapa perunankuorimaveitset.
Kirppistapahtumat ovat hyvin sosiaalisia tilaisuuksia, joissa hän viihtyy, vaikka muuten tykkää olla kotona ja metsässä. Paikalle hän menee yleensä aamuyhdeksältä ja viipyy iltapäivään saakka.
– Usein on niin paljon porukkaa, että koetan katsoa, mistä välistä pääsee pois.
Yleensä hän on paikalla yksin, vaikka joskus harvoin joku lähtee kaveriksi.
– Paljon samoja kauppiaita näkee vuodesta toiseen. Melkein aina samat tavaratkin.
Alle 60-vuotiaita kauppiaita ei yleensä näy.
– Nuoremmat myyvät lastenvaatteita ja muuta kirppiksillä.
Hänkin ottaa itsekin muutaman kerran vuodessa kirppispöydän Raumalta ystävänsä kanssa.
Tarja-Liisa on kymmenisen vuotta pyörittänyt kotikirppistä entisessä kodissaan Kalannin Siivotussa. Nykyisin talossa asuu hänen tyttärensä ja Tarja-Liisan osoite on kaupungissa, mutta entinen koti ja piha houkuttelevat yhä usein luokseen.
Kotikirppis on hieman sivussa, mutta kuitenkin vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Kalannintieltä. Tämän kesän osalta kirppiksen päivämääriä ei ole lyöty lukkoon, mutta kesän lähestyessä Tarja-Liisa on kallistunut siihen suuntaan, että vielä ovat ostajat tervetulleita.
– Jos vielä heinäkuussa muutamana viikkona pidän auki. Merkit tulevat tien viereen, ne ovat valmiina odottamassa.
Heinäkuu on hänen kokemuksensa mukaan paras aika pitää kirppistä. Sen kummemmin hän ei ilmoittele kirppiksen aukioloajoista. Paikalliset kyllä löytyvät paikalle ja hyvin usein satunnaiset vierailijatkin.
Pihakirppiksen pitäminen on Tarja-Liisalle ennen kaikkea piristävä harrastus, josta hän tykkää. Koulutukseltaan hän on laivakokki ja hän työskenteli Kalannissa yläkoulun emäntänä kymmenen vuotta ja piti sen jälkeen pitopalvelua kymmenen vuotta.
Nykyisin hän kasvattaa vanhalla kotitilallaan pientä kurkkumaata ja ottaa kesäksi 4–5 lammasta.
– Torilla kauppaan syksyllä mehua ja säilykkeitä, toriputkusta monen tunnistama Tarja-Liisa sanoo.
