Hän oli Laitilassa yhdessä reseptisuunnittelija ja ruokakuvaaja Emmiina Lehtosen kanssa kertomassa monivuotisten vihannesten käytöstä, kasvatuksesta ja terveyshyödyistä.
Sekä Plattonen että Lehtonen ovat alun perin kotoisin Pyhärannan Ihodesta. Kaksikkoa yhdistää paitsi kiinnostus ruokaan, uusiin makuihin ja monivuotisiin vihanneksiin myös sukulaisuus:
– Heli on tätini, Emmiina Lehtonen kertoi.
Nyt he ovat tehneet yhdessä kirjan monivuotisista vihanneksista ja yrteistä. Kirjassa on runsaasti sekä tietoa kasveista että reseptejä.
Monivuotiset vihannekset, villiyrtit ja -vihannekset, sisältävät runsaita määriä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita.
– Ne ovat siis varsinaista voimaruokaa.
Ja mikä parasta, Heli Plattonen vakuuttaa niiden kasvatuksen olevan hyvin helppoa.
– Maata ei tarvitse kääntää, istutus tai kylvö tehdään vain kerran, kastelua tai ostolannoitteita ei juurikaan tarvita, tuholaistorjunnan tarve on vähäistä ja ne myös estävät rikkakasveja yksivuotisia kasveja paremmin, hän luettelee.
Helppohoitoisuus johtuu siitä, että monet monivuotisista vihanneksista on luonnonkasveja jostain päin maailmaa.
– Ne kestävät hyvin Suomen vaihtelevissa olosuhteissa, sietävät viileyttä ja kuivuutta, puutarhuri vakuuttaa.
Monivuotisista vihanneksista puhutaan silloin, kun kasvi elää vähintään kolme vuotta. Suurin osa monivuotisista vihanneksista elää kuitenkin hyvin pitkään.
– Satoa ne tuottavat jopa kymmenien vuosien ajan. Parasta on, että vaikka ei olisi ehtinyt tai jaksanut tehdä puutarhassa oikein mitään, niin monivuotiset vihannekset tuottavat satoa.
Monivuotisilla vihanneksilla on myös muita hyviä ominaisuuksia kuin pitkäikäisyys ja vähään tyytyminen.
– Ne parantavat maan rakennetta, edistävät pieneliötoimintaa, lisäävät biologista monimuotoisuutta ja sitovat tehokkaasti hiiltä.
Lisäksi niiden satokausi on pitkä.
Monivuotisia vihanneksia voi istuttaa koristekasvien joukkoon, puiden ja pensaiden juurille, polkujen reunoille.
– Eli erillistä hyvälaatuista vihannesmaata niitä varten ei tarvita, Heli Plattonen tietää.
Hän vinkkaa, että jo yhdenkin omenapuun alle saa melko monilajisen ja runsassatoisen kasvuston, kun laittaa kasvamaan maanpeitekasveja ja syväjuurisia lajikkeita.
Emmiina Lehtosta viehättää monivuotisten vihannesten makumaailma.
– Saa uusia makuja, ja monivuotiset vihannekset ovat todella monikäyttöisiä. Ne ovat usein myös sekä kauniita että syötäviä eli ne menevät kukkapenkissäkin hyvin.
Ja osa monivuotisista vihanneksista onkin meille juuri kukkapenkeistä tuttuja. Sillä esimerkiksi ruusumalva ja kuunliljat ovat kuulemma monikäyttöisiä keittiössäkin.
Monivuotisten vihannesten terveysvaikutukset ovat monipuolisia, niissä on esimerkiksi runsaasti fytokemikaaleja.
– Ne ovat edelleen luonnonkasveja, eli niitä ei ole jalostettu kukkapenkkiin tai miedonmakuisiksi ruuanlaittoon, Plattonen avaa.
Monivuotisia vihanneksia voi käyttää monella tapaa.
– Voi käyttää raakana, kuivata, pikkelöidä, keittää, höyryttää, muun muassa Vuoden nuoreksi kokiksi kruunattu kokki ja restonomi Emmiina Lehtonen kertoo.
Esimerkiksi pinaatin tapaan käytettäviä lajeja on noin 30.
– Ja esimerkiksi kuunliljat ovat mainioita parsan tapaan käytettyinä. Kaikki kuunliljat kelpaavat lautaselle, kaksikko vakuuttaa.
Kaksikko painottaa, että erityisesti allergisten on syytä aloittaa maistelu varovaisesti – ja kaikkien on tietysti tärkeää tunnistaa turvallisiksi kasvit, joita syö.
– Eikä kukkapuutarhalta ostettuja syötäviäkään kasveja voi heti käyttää, sillä niihin on saatettu käyttää torjunta-aineita.
Solina Saarikoski
Lehmuksen lehtiä lautaselle
Solina Saarikoski
Mistä monivuotisia vihanneksia puutarhallaan kasvattava ja myyvä sekä niitä runsaasti käyttävä Heli Plattonen suosittelisi lähtemään liikkeelle, jos asiaan vihkiytymätön haluaisi ryhtyä käyttämään monivuotisia vihanneksia?
– Pinaattihierakka, sitruuna-ajuruoho, tarhasuolaheinä ja isomaksaruoho voisivat esimerkiksi olla tosi hyvä alku. Siinä on erilaisia ja monikäyttöisiä lajeja, hän sanoo hetken mietittyään.
Ravinteikasta pinaattihierakkaa hän kiittelee helpoksi lajiksi, jolla on pitkä satokausi. Sitruuna-ajuruohoa Plattonen kehuu mahtavaksi mausteeksi, jolla on niin ikään pitkä satokausi. Kasvupaikan suhteen hyvin vaatimaton tarhasuolaheinä tarjoilee satoa koko kasvukauden, ellei sitä päästä kukkimaan.
Kuivuutta hyvin kestävässä isomaksaruohossa Plattonen kehuu olevan mehukkaat, rapsakat lehdet ja mieto maku.
Emmiina Lehtonen vinkkaa myös esimerkiksi vaahteran kukintojen sopivan salaattiin ja vinkkaa myös käyttämään lehmuksen lehtiä, joiden makua hän suorastaan ylistää.
Marinoitua tomaattia
ja kaukasian- maksaruohoa500 g tomaatteja
2 dl kaukasianmaksaruohoa
0,5 luomusitruuna
0,5 tl sormisuolaa
0,25 tl mustapippuria
3 rkl oliiviöljyä
50 g fetajuustoa
syötäviä kukkia koristeeksi
Viipaloi tomaatit ja levitä ne laakealle tarjoiluastialle.
Irrota kaukasianmaksaruohon lehdet, huuhtele ja levitä tomaattien päälle.
Pese sitruuna ja raasta kuoren keltainen osa raastimen hienolla terällä tomaattiviipaleiden ja maksaruohon päälle. Mausta suolalla, pippurilla, oliiviöljyllä ja sitruunamehulla.
Anna maustua puolen tunnin ajan.
Ripottele päälle fetajuustoa ja koristele annos syötävillä kukilla (esimerkiksi perhosorvokki, maahumala, ruoholaukka)
Levite paahdetusta valkosipulista ja sitruuna-ajuruohosta
2 kokonaista valkosipulia
2 rkl oliiviöljyä
200 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl sitruuna-ajuruohoa hienonnettuna
0,25 tl sormisuolaa
Leikkaa valkosipuleista pieni pala kannasta pois niin, että valkosipuli pysyy vielä kasassa. Aseta ne foliopalan päälle leikkuupuoli ylöspäin. Ripottele päälle oliiviöljyä ja sulje folio tiukasti. Paista 175 asteessa noin 30 minuutin ajan tai kunnes valkosipulit ovat ruskistuneet kauttaaltaan.
Purista paahdetut valkosipulin kynnet kuoristaan kulhoon ja lisää joukkoon huoneenlämpöinen voi sekä hienonnettu sitruuna-ajuruoho. Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi.
Mausta sormisuolalla.
Reseptit ja ruokakuvat: Emmiina Lehtonen
