Marjo Öhrnberg on tuttu näky Sepänkadulla sijaitsevassa Pilvi ja järvi -ravintolassa. Syntyperäinen uusikaupunkilainen muistaa kuitenkin hyvin lapsuuden ajat, jolloin syötiin vain kotona.
– Sen ajan ruoanlaittoa oli papusoppa ja lihasoppa, kunnon kotiruoka. Ei silloin käyty missään ravintoloissa syömässä.
Toki kaupungista löytyi ravintoloita, mutta valikoima oli pienempi.
– Kaikki tehtiin itse. Äiti suolasi kinkunkin, hän muistelee.
Papusoppa oli koulussakin Marjon herkkuruokaa.
– Kansakoulussa olen ennätyksenä syönyt seitsemän lautasellista papusoppaa, mutta siinä oli herneitä niin vähän, että ne hakivat toisiansa.
Kaurapuuro sen sijaan ei ollut hänen herkkuaan koskaan, mutta kansakoulun kouluruokaan oltiin tyytyväisiä.
– Ei kenellekään tullut mieleen hakea jotain muuta. Sitä syötiin, mitä oli, Marjo sanoo ja lisää, että keskikoulussa piti maksaa ruoasta.
Marjo edustaa vuonna 1944 syntyneenä suuria ikäluokkia. Silloin oli tavallista käydä puolukassa ja mustikassa jo lapsena.
– Vaikka olin ainoa lapsi, töihin pistettiin. Sieltä opin sen, mitä vieläkin osaan tehdä.

39 vuotta piirisairaalassa työskennellyt Marjo on asunut Uudessakaupungissa koko ikänsä opiskeluja lukuun ottamatta.
Psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja löysi miehensä Tampereelta ja toi hänet mukanaan Uuteenkaupunkiin.
Mies kuoli viime joulun alla, ja samalla harvenivat Marjon kokkailut.
– Kun olen yksin, tulee helposti ostettua marketista valmista ruokaa. Ei tarvitse koko viikkoa syödä samaa ruokaa.
Aivan uudenlainen helpotus ruoanlaittoon tuli pojan suosittelemana.
– Tein kokonaisen kanan airfryerin kanssa. Kysyin tekoälyltä reseptiä, sieltä tulee minuutit ja kaikki, Uudenkaupungin Marttoihin heti työuransa jälkeen liittynyt Marjo kehuu.
Jos nyt tekoäly auttaa niin orkidean hoidossa kuin ruoanlaitossakin, olivat ennen tavat erilaisia.
– Kaljavelli oli yksi suosittu ruoka siihen aikaan. Sairaalassa hoitaja keitti työajalla ”kalivelliä”. Piimävelli oli toinen, mutta siitä en tykännyt, kun se oli hapanta.
Työpaikalla oli Mörnen alakerrassa ruokasali. Myöhemmin A-talon siivessä oli henkilökunnan ruokasali.
– Siihen aikaan oli tarkkaa. Lääkärit istuivat keskellä ruokasalia pyöreässä pöydässä. Siihen ei tavallisella duunarilla ollut asiaa.

Miehensä kanssa Marjo alkoi matkustella ja tutustua muiden maiden ruokiin.
– Kaksi kertaa käytiin Thaimaassakin. Yksi reissu oli ensin Bangkokiin, sieltä Singaporeen ja takaisin Pattayalle.
Virossa he kävivät monta kertaa ja tutuiksi tulivat myös Kreeta sekä aivan ensimmäisenä Kanariansaaret.
– Siellähän oli ne ryppyperunat. Yritin keittää niitä joskus kotona, mutta eivät ne oikein onnistuneet. Niissä on oma niksinsä.
Marjo onkin sitä mieltä, että on paras pysyä kotona, jos ulkomaillakin on saatava suomalaista ruokaa.
Sushia, nuudeleita ja suklaajäätelöä
Marjo Öhrnberg lounasti miehensä kanssa useasti kiinalaisessa Pilvi ja järvi -ravintolassa.
– Hän tykkäsi syödä täällä. Kun ei muuta enää jaksanut tehdä, niin tultiin tänne syömään, Marjo kertoo ja sanoo, että saa aina halaukset henkilökunnalta.
Alkupaloiksi Marjo poimii sushia, hedelmiä ja hieman tofusalaattia.
– Kalasta tykkään. Mutta ei mitään kauhean väkevää, wasabia en pistä, se on kauhean tulista.
Pääruoaksi hän valitsee muun muassa nuudelia, riisiä sekä kanaa.
– Monennäköiset lihakastikkeet näytti olevan, hän kehui valikoimaa.
Tarjolla olisi ollut hieman tulisempiakin vaihtoehtoja sekä friteerattuja ruokia.
– Joko otetaan jälkiruokaa, Marjo kysyy.
Aamukahvi on jäänyt aamukiireiden vuoksi juomatta.
Kahvin kera Marjo ottaa kaksi palloa suklaajäätelöä sekä kahta erilaista leivonnaista.
Marjo on siitä onnellisessa asemassa, että hänellä ei ole mitään ruokarajoitteita.
– Onneksi, hän sanoo tyytyväisenä.