Moni ei tiedä, että keskellä Uudenkaupungin puutalokeskustaa työstetään valtakunnalliseen ja kansainväliseen levitykseen lähteviä tv-sarjoja. Mari Kinnunen on nimittäin tuotantoyhtiö Moskito Televisionin draamaosaston päällikkö.
Hänen käsistään on syntynyt muun muassa 1980–1990-luvun Suomen pankkikriisistä kertova Rosvopankki ja Ylen hittikomedia Modernit miehet. Lisäksi hän on tuottanut esimerkiksi hylätyn kaivoksen mysteeriä käsittelevää White Wall -sarjaa.
– Kuljen viikoittain Helsinkiin, mutta työnteko sujuu etäyhteyksien avulla oikein hyvin myös Uudestakaupungista käsin. Olen jo pitkään tehnyt hybridityötä, Kinnunen kertoo.
Lisäksi hän matkustaa työnsä puolesta liki kuukausittain maailmalla. AV-alan tuotantokannustimien takia monia kotimaisia tv-sarjoja kuvataan nykyisin myös ulkomailla, esimerkiksi Virossa. Viime syksynä Kinnusen työmatkat suuntautuivat myös Ranskaan ja Maltalle.
– Kuvasimme MTV:lle tulevaa uutta psykologista trilleriä, Kostoa, joka on parhaillaan leikkaus- ja jälkituotantovaiheessa. Äidin ja pojan väliseen valtataisteluun keskittyvän sarjan julkaisuajankohtaa ei ole vielä tiedotettu, Kinnunen kuvailee.
Kinnunen päätyi tv-tuotantoihin vähän sattumalta. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa filosofian maisteriksi ja oli kiinnostunut erityisesti historiasta ja kirjallisuudesta.
– En parikymppisenä juuri katsonut televisiota. Opiskelijakämppäni pieni kuvaputkivastaanotin oli käytetty näyttö seinään päin. Suhtauduin silloin aika ryppyotsaisesti kotimaiseen televisioviihteeseen. Viihde oli mielestäni täyttä humpuukia.
Töitä hän ehti tehdä niin koulutussuunnittelijana, tiedottajana, kielenkääntäjänä kuin kahvilatyöntekijänäkin. Tosin oikeasti hän oli suunnitellut diplomaatin tai EU-virkamiehen uraa. Sitä varten hän oli ollut opiskelijavaihdossa Hollannissakin.
– 1990-luvun lopulla päädyin kuitenkin keittämään kahvia ja vastaanottamaan vieraita Ruben Stillerin silloisen keskusteluohjelman kulisseihin ja pian sen jälkeen Isänmaan toivot -sarjan tuotantoon. En tähdännyt media-alalle, mutta olin nuori ja tarvitsin rahaa. Monipuoliset tehtävät ja mielenkiintoiset ihmiset saivat jäämään alalle, Kinnunen kuvailee.
Kinnunen on edennyt tv-maailmassa tuotantoassistentista ja apulaistuottajasta ensin linjatuottajaksi ja siitä konseptien kehittäjäksi ja vastaavaksi tuottajaksi. Kinnunen on kipuillut urallaan välillä sitä, ettei hän ole tehnyt ”oikeaa työtä”, vaan viihdettä. Jälkikäteen hän on tajunnut, kuinka arvokasta television tuottama sisältö voi parhaimmillaan monen elämässä on.
– Tein vuosituhannen alussa suuria kansainvälisiä ohjelmaformaatteja suomeksi. Tutuksi tulivat Idols, Talent Suomi ja Maajussille morsian. Elimme mieheni kanssa ruuhkavuosia ja meillä oli pieni lapsi. Aloimme kaivata muutosta elämään.
Kinnusen mies työskentelee koulukuraattorina Uudessakaupungissa ja hänellä on paikallisia sukujuuria. Kinnunen oli vuorostaan jo pitkään toivonut saavansa asua jossakin saaristokunnassa meren äärellä ja kaukana tv-maailman hektisyydestä.
Perhe löysi uuden kotinsa uusikaupunkilaisesta puutalosta vuonna 2008, kun perheen poika oli 2-vuotias. Nyt hän on 17-vuotias lukiolainen, joka juuri osallistui vanhojentansseihin.
– Teimme mieheni kanssa vuodet 2008–2012 nelipäiväistä työviikkoa Helsingissä ja ajoimme viikonlopuiksi Uuteenkaupunkiin, kunnes puolisoni sai täältä viran ja meistä tuli vakituisia asukkaita. Olemme viihtyneet loistavasti, Kinnunen summaa.
Televisioalalla Kinnusesta parasta ovat merkitykselliset tarinat sekä ihmiset televisiokameran edessä ja takana. Kinnunen on nykypestissään tuotannosta vastaava esihenkilö, joka myy konseptit, hankkii rahoituksen ja istuu rahapotin päällä.
– Olen onnellisessa asemassa, koska voin vaikuttaa siihen porukkaan, jonka kanssa teen töitä. On tärkeää, että ohjaajan, käsikirjoittajan ja tuottajan keskinäiset kemiat toimivat, Kinnunen lisää.
Hän on tuottanut myös muun muassa Koukussa-sarjaa, Ratamoa ja pohjoismaista versiota Mustat lesket -sarjasta.
– Vaikka ammatillinen identiteettikriisi oli aikoinaan kova, niin juuri draaman tekeminen on juurruttanut minut televisioalalle. Viihde tuo iloa ja levähdyshetkiä ihmisten arkeen, mutta draaman avulla voi kertoa koskettavia ja tärkeitäkin tarinoita ihmisille, hän lisää.
Tuotantoyhtiössä käytetään paljon aikaa ilmiöiden ja trendien haisteluun. Ohjelmien tekeminen vie usein vuosia ja esimerkiksi nyt televisiossa pyörivän Rosvopankin työstäminen aloitettiin jo vuonna 2019.
– Työssäni on seurattava laajasti julkista keskustelua, kulttuuria, ajankohtaisia ihmisiä ja ilmiöitä, taidetta, politiikkaa ja journalismia. Ohjelmien tuotantokaaret ovat kuitenkin pitkiä, joten draamojen aiheiksi kannattaa valita universaaleja teemoja, jotka kestävät aikaa.
Kinnunen toteaa, ettei hänen työnsä ole missään nimessä helppoa. Kilpailu on kovaa, pitää sietää painetta ja pystyä pitämään monia lankoja käsissään.
– Myös liiketoimintaympäristö on kansainvälinen ja tehtävien hoitaminen edellyttää kielitaitoa.
Moskito Television on nykyään osa maailmanlaajuista Fremantle Media -konsernia, jonka pääkonttori sijaitsee Lontoossa.
Mistä sitten tietää, että on kansan suosion saavuttavan tv-sarjan idean äärellä? Onko varminta yrittää toistaa kotimaisten rikoshittien eli vaikkapa Sorjosen ja Ivalon saamaa suosiota?
– No, rikoksethan kiinnostavat aina. Ivalon ja Sorjosen katsojiin on varmasti vedonnut pohjoismainen eksotiikka ja mielenmaisema. Sarjan suosiossa ratkaisevaa on kuitenkin se, onko päähenkilöistä onnistuttu luomaan kiinnostavia, samaistuttavia ja koskettavia, Kinnunen kertoo.
Kinnunen kuvailee, kuinka tuotantoyhtiöissä työskennellään käsikirjoitushuoneissa, joissa ideoita pallotellaan ja sarjakonsepteja kehitellään.
– Jos tarinalinjat ja hahmot alkavat elää ja hengittää, käänteitä syntyy luontevasti ja kehittely rullaa eteenpäin, niin usein se lupaa hyvää. Mutta toisinaan työssä ajaudutaan umpikujaan ja kaikesta tulee tahmeaa, vaikeaa ja monimutkaista. Silloin on parempi luopua hankkeesta kokonaan, sillä tuskin katsojakaan siitä nauttisi ja pysyisi kärryllä.
Vaikka Mari Kinnunen ajautui omalle alalleen vähän kuin vahingossa, hän on jälkikäteen tyytyväinen omaan polkuunsa.
– Pidän työstäni ja olen saanut kiitosta siitä, kuinka hyvin huolehdin tuotannot alusta loppuun saakka eli olen ilmeisesti ihan hyvä työssäni. Täytin viime vuonna 50, joten kaiketi minä teen tätä siihen asti, kunnes jään eläkkeelle.
Omaa tulevaisuuttaan pohtivia nuoria hän kannustaa kokeilemaan eri aloja. Ammatteihin voi olla useita eri reittejä. Esimerkiksi televisioalan tutkintoja voi suorittaa opistoissa, ammattikorkeakouluissa tai yliopistoissa.
– Tai sitten voi lukea yliopistossa ihan muuta, niin kuin minä tein. Ei kuitenkaan kannata jäädä paikalleen miettimään, että mitä tekisi, vaan kokeilla rohkeasti erilaisia töitä, Kinnunen kannustaa.
